Brian Grazer: A Curious Mind

Kirsi     27.10.2015     ,

Avainsanat: ,

Mitä jos kysyminen onkin kaikkein tärkeintä?

”You’re born curious, and no matter how much battering your curiosity has taken, it’s standing by, ready to be awakened.”

Kansi

Olen New Yorkissa, istun ravintolassa pöytään ja tajuan, että viereisessä pöydässä istuu Brian Grazer, leffatuottaja, mutta sitäkin tärkeämpää, kirjan A Curious Mind kirjoittaja. A Curious Mind perustuu uteliaisuuden voimaan. Siihen, että kysymällä saa elämästä irti enemmän. Ja kun Grazer sitten istuu vieressäni, en saa kysyttyä tältä mitään. En edes sanottua, että kirja oli loistava ja on johtanut siihen, että kyselen vierailta ihmisiltä kaikenlaista. Ja kuulen mm. New Yorkissa El Salvadorista muuttaneen kaupan myyjän näkemyksen siitä mikä New Yorkissa on parasta. Ja taksikuskin kertomuksen omista haaveistaan.

Kirja alkaa siteeraamalla Albert Einsteinia:

”I have no special talents. I am only passionately curious.”

Grazer kertoo myös mihin uteliaisuuttaan käyttää.

I use curiosity as a management tool.

”I use it to help me be outgoing.

I use curiosity to power my self-confidence.

I use it to avoid getting into a rut, and I use it to manage my own worries.”

Uteliaisuus on paitsi portti kiehtovampaan ja monipuolisempaan elämään myös ihmistä itseään voimakkaasti kehittävä tapa.

Kirjan alussa Grazer kertoo kuinka nuorena poikana pääsi Warner Bros:ille lakiosaston assariksi. Hänen tehtävänään oli toimittaa sopimuspapereita edestakaisin. Aika nopeasti hän tajusi, että toimittaa papereita melko kuuluisille ihmisille, mutta ei tapaa näitä. Aina oli joku sihteeri välissä. Grazer päätti noudattaa toista taktiikkaa ja valehteli. Paperit pitikin toimittaa henkilökohtaisesti vastaanottajalle. Ovet aukesivat ja Grazerin elämä muuttui.

Päästyään kiinnostavien henkilöiden luokse hän päätti oppia näiltä. Näin saivat alkunsa Grazerin uteliaisuuskeskustelut (curiosity conversations). Hän pyysi kiinnostavilta ihmisiltä 20 minuuttia aikaa. Ja jos sai ajan, kyseli, kuunteli ja oppi. Hän toteaa, että yllättävän moni on suostunut keskusteluihin ja yllättävän moni vaikutusvaltainenkin ihminen puhuu mieluusti itsestään, työstään, elämästään. Avainasia on kysyminen ja kuuntelu.

Grazer käsittelee myös nykyaikaa ja tietotulvaa ja tiedonsaannin helppoutta ja kysyy hyvän kysymyksen:

”But here’s the really important question: does having all of human knowledge available in the palm of our hands make us more curious, or less curious?”

Kirjan lopussa on lista ihmisistä, joiden kanssa Grazer on käynyt keskustelunsa ja se on melko vakuuttava. Kolmenkymmenen viiden vuoden keskusteluista on syntynyt 27 sivuinen luettelo. Kirjan liepeen myyntipuheenakin kysytään: ”What do Andy Warholm Barack Obama, Princess Diana, Michael Jackson and Norman Mailer have in common? A: They’ve all had a curiosity conversation with Brian Graze.”

Lista

Ehkä erityisesti juuri nyt tuntuu siltä, että kysyminen ihmisiltä voisi olla tärkeämpää kuin koskaan.

Eli ei muuta kuin kyselemään! Eikä googlaamalla sillä:

”There are two things you can’t find on the Internet…..: You can’t search for the answers to questions that haven’t been asked yet. And you can’t Google a new idea. The Internet can only tell us what we already know.”