Hyminähylly

Kirsi     25.1.2023    

Avainsanat:

Ystävättärelläni, J:llä, on sängyn vieressä hylly, jossa on 50 hänen tärkeintä/parasta kirjaansa juuri tällä hetkellä. Hylly on elävä ja hengittävä, sitä järjestellään, sieltä poistetaan ja sinne lisätään elämän ja lukemisen mukaan kirjoja. Eräs tuttuni aikoinaan totesi, että kun tämä kuolee, hän haluaa, että hänen (varmaankin törkeän kallis) kellonsa pysäytetään siihen aikaan. Olen ihmetellyt, että mitä ihmeen väliä sillä on? Laitetaanko se kello sitten arkkuun tämän mukana vai pitääkö se kehystää läheisille, jotka sitten tuijottavat tätä kuolinaikaa muistellen tuttavaani?

Mutta mitä jos keräisi J:n innoittamana sellaisen hyllyllisen kirjoja? Elämänsä aikana keräisi itselle tärkeimmät kirjat lähelle, katsottavaksi, uudelleen luettaviksi, esiteltäviksikin, jos huvittaa. Sitä voi tuunata niin pitkään kun elämääkin virtaa. Kun kuolee, hylly tavallaan pysähtyy sellaiseksi kuin sen on juuri silloin halunnut olevan. Läheiset voivat sitten tulkita, muistella tai ihmetellä ihmistä ja tämän elämää juuri niiden kirjojen kautta, jotka olivat itselle ne merkityksellisimmät.

Eilen päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja rakentaa sen oman 50 parasta kirjaa kirjahyllyni.

Homma meni heti hankalaksi.

1.En ole luokittelun ystävä.

2. Absoluuttinen luokittelu on aina hankalaa ja toisaalta mikä ihmeen raja on 50? Joku jää tietysti yli, vaikka yrittäisin punkea sen joukkoon.

3. Tällainen lista on aina aikansa tuote, juuri tämän päivän lista itselle tärkeistä kirjoista. Se siis ei voi olla absoluuttinen lista.  

Se tästä 50 parhaan kirjahyllystä ehkä tekeekin kiehtovaa, se ei ole lopullista. Paitsi sitten kun ”kello pysähtyy”.

4. Pitääkö sen olla tärkeysjärjestyksessä?

5. Vierastan ajatusta ”paras”, se sisältää hankalan arvoasetelman ja muodostaa turhaan kynnystä mieluisimpien kirjojen listaan.

6. Entä millä lailla paras? Sisällön näkökulmasta, mahdollisen kirjaan liittyvän muun merkityksen näkökulmasta?

7. Kun ryhdyn napsimaan kirjahyllystäni itselleni merkityksellisimpiä kirjoja törmään myös määrään. Väkivalloin rajaamalla sain 79 kirjaa.

8. Jos Michel de Montaignen esseitä on 3 osaa, lasketaanhan se yhdeksi? (Tässä välissä tekstaan ystävälleni, joka on laittanut ajatuksen päähäni, tämä vastaa onneksi, että lasketaan, huh)

Vierastan edelleen ”paras”-sanaa. Ristin siis projektini ja hyllyni mieluummin hyminähyllyksi. Se on hyllyllinen kirjoja, jotka juuri tällä hetkellä koen itselleni merkityksellisiksi, sellaisiksi, että katselen ja lehteilen niitä mieluusti, ne tuovat iloa ja onnellisuuden tunteita, ne hymisyttävät oikealla tavalla.

Ja mitä ne sitten ovat? Hylly ei ole vielä valmis. Toukokuussa ilmestyy kuitenkin kirja Levoton lukija ja ennen kuin se menee painoon, on hyllyn oltava kuosissa. To be continued siis…