Mitä jos klassikkokirjasta, jota on luettu sukupolvesta toiseen löytyykin jatko-osa, jossa ihmiset eivät olekaan sitä mitä piti, hyvä ei olekaan vain hyvä eikä paha selkeästi paha, kirjan päähenkilöstä paljastuukin ruma puoli. Mitä jos se on niin rakastettu kirja ja tämä oikeudentuntoinen henkilö niin kunnioitettava, että hänen mukaansa on nimetty niin poikia kuin yrityksiäkin. Ja sitten tuleekin jatko-osa, yli 50 vuotta myöhemmin, jossa tuo henkilö paljastuu sellaiseksi kuin ihmiset yleensä ovat: tavalliseksi kuolevaiseksi, jolla on ”vääriä” mielipiteitä. Rasistiksi.
Ja kun vielä tämä jatko-osa ei olekaan oikeasti jatko-osa vaan alkuperäinen käsikirjoitus. Kirjailijan alkuperäinen ajatus hahmoista ja tarinasta.
Hämmennys siitä tulee, monellakin lailla. Kirja siis on ”löydetty” Harper Leen alkuperäinen esikoiskäsikirjoitus Kaikki taivaan linnut, jota kustantaja käski muokata ja josta sittemmin tuli klassikko Kuin surmaisi satakielen.
Ensinnäkään arvostelijat eivät osaa oikeasti arvioida kirjaa sillä arvioivat sitä suhteessa omiin ajatuksiinsa tuosta rakastetusta klassikosta. Arviot ovat olleet kirjavia, pääosin murskaavia. Ihmiset suorastaan suuttuvat. Miettikääpä itse, että jostain löytyisi Väinö Linnan ”alkuperäinen” käsikirjoitus Tuntemattomasta sotilaasta, jossa Rokka olisikin vastenmielinen ilkeä kiusaaja… Ehkä huvittavin yksityiskohta keskustelussa oli se, että olisiko tätä Atticusta aikoinaan näytellyt Gregory Peck näytellyt tämän ”alkuperäisen” isän hahmoa. Tätä on sitten arvuuteltu ja kysytty mm Peckin pojalta, joka epäilee, että isä ei olisi halunnut näytellä hahmoa, joka ei olekaan yksiselitteisesti hyvä.
Koska kaikkia ole miellyttänyt tämä pyhimyksen riisuminen pyhimyksen vaatteista on kirjan ilmestyminen herättänyt todella kriittistä keskustelua: onko tämä rahanahneen kustantajan ruma temppu Harper Leen kirjalliselle perinnölle, onko kirjailija edes järjissään? Sen sijaan myyntimenestys kirja on ollut. Kirjakaupat pitivät USA:ssa ovet auki keskellä yötä vuorokauden vaihtuessa toiseen, jotta lukijat saivat kirjan heti 14 heinäkuuta kun se ilmestyi, ilmestyessään kirja teki kirjakauppa Barnes&Noblen yhden päivän myyntiennätyksen (lukuun laskettiin mukaan ennakkotilaukset) ja se oli Amazonissa eniten ennakkotilattu kirja sitten Harry Potter -sarjan finaaliromaanin. Kirjalla on jo oma wikipedia-sivunsa ja kirjallisuuden opiskelijat saanevat tarinasta ja kahden kirjan vertailusta sytykettä vuosikausiksi.
Harper Leen Kaikki taivaan linnut on varmasti ainakin kirjamaailman hienoimpia markkinointitemppuja. Ja Gummerukselle pisteet siitä, että se otti samalla uuden painoksen myös klassikosta sillä moni ehkä haluaa lukea nämä kaksi teosta rinnakkain.
Mutta millainen sitten itse kirja on?
Ajallisesti kirja tuntuu jatko-osalta sillä päähenkilö Jean Louise Finch on siinä parikymppinen nuori nainen, aiemmin ilmestyneessä klassikossa 8-vuotias tyttö. Ja aika moni muukin asia on hämmentävästi muuttunut. Isä, Atticus Finch, joka on ollut usean sukupolven rakastama tasa-arvon puolesta taisteleva pyhimys onkin nyt suorastaan rasisti. Tapahtumat kuitenkin ovat samat molemmissa, keskiössä siis isä Atticus, joka puolustaa mustaa miestä absurdissa oikeudenkäynnissä. Kirjoissa vähän eri motiivein ja asentein.
Kirja on selvästi vähän keskeneräinen, raaka. Siinä on kohtia, joissa editointi olisi tehnyt hyvää, paasausta ja nuoren tytön naiiviutta. Se on ristiriitainen ajatuksiltaan, mutta hyvällä tavalla, asiat eivät ole mustavalkoisia ja toisaalta isä ei välttämättä olekaan sankari vaikka sellaiselta pikkutytöstä oli tuntunut. Tyttären pitää rohkeasti löytää oma totuutensa. Se on aito kirja ja hyvä sellainen.
Kirjaa lukiessani tajusin, että en ole lukenut sitä klassikkoversiotakaan, Kuin surmaisi satakielen, vaikka se on notkunut hyllyssä vuositolkulla ja luulin sen lukeneeni. Vertailun vuoksi luin sitten sen. Kiinnostavasti tämä ”mestariteos” oli jollain tasolla pettymys.
Se on selvästi valmiimpi, mutta samalla jollain tavalla ”steriili”. Loppu on täysin ennalta-arvattava, tylsä ja ”siisti”. Alkuperäisessä versiossa on oma ääni ja monentasoiset tulkinnat asioista, hyvä ei ole aina hyvä eikä paha aina paha. Sen sijaan klassikossa kaikki on jo vähän liian siloiteltua. Se tuntuu kuin sokeriselta Disney-tarinalta alkuperäiseen verrattuna Itse tykkäsin siis enemmän tuosta alkuperäisestä, nyt ilmestyneestä kirjasta Kaikki taivaan linnut.
Harper Lee on siitä kiinnostava kirjailija, että hän on kirjoittanut tasan yhden kirjan ja nyt julkaistun ”alkuperäisen” version siitä kirjasta. Hän ei halua esiintyä missään. Väitetään, että hän on kirjoittanut noin 10 romaania, joita kuitenkin täytyy odottaa sillä ne kuuleman mukaan julkaistaan hänen kuolemansa jälkeen.
Hyvällä syyllä voidaan sanoa Harper Leen kirjan Kaikki taivaan linnut (ja klassikon myös) olevan ajankohtainen yllättäen juuri nyt kun Eurooppaa ravistelee pakolaiskriisi ja suomalaisetkin käsittelevät kirjavin tavoin suhdettaan erilaisuuteen ja kanssaihmisiin muualta maailmasta.
Kuten Chicago Tribunen arvostelija totesi:
“Go Set a Watchman comes to us at exactly the right moment. All important works of art do. They come when we don’t know how much we need them.”
Nämä kirjat kannattaa lukea rinnakkain.
