En oikein tiedä mitä odotin kun aloin lukea tätä kirjaa, mutta en kyllä sitä mitä kirja oli.
Korealaisen kirjailijan Han Kangin kirja The Vegetarian näyttää harmittomalta ja kevyeltäkin (ihan fyysisestikin, vain n. 180 sivua) luettavalta. Ajattelin tämän olevan kertomus siitä kuinka joku ryhtyy periaatteen vuoksi kasvissyöjäksi ja kuinka se vaikuttaa tämän lähipiiriin. Siitä tässä kirjassa onkin tavallaan kysymys. Ja paljon muusta. Ja karmivalla tavalla.
Yeong-hye näkee veristä unta ja päättää herättyään ryhtyä kasvissyöjäksi. Tai oikeastaan päättää, että ei enää syö lihaa. Hän heittää miehensä yllätykseksi jääkaapista kaiken lihaa sisältävän pois eikä enää koskekaan lihaan tämän jälkeen. Selitykseksi miehelleen hän sanoo ”I had a dream.” Mies on kiusaantunut vaimostaan, joka illallisella miehen pomon ja muutaman muun tärkeän ihmisen kanssa kieltäytyy tiukasti syömästä lihaa. Muutenkin vaimo alkaa irtaantua sosiaalisista ympyröistä, perheestään ja pikkuhiljaa ehkä myös omasta mielestään. Yeong-hye päätyy mielisairaalaan.
Tarina kerrotaan kolmessa osassa. Ensimmäinen osa on aviomiehen näkökulmasta. Ärsyyntynyt, kummallinen, koominenkin sävyltään. Lukija ihmettelee, että miksi kukaan on näin periaatteellinen. Yeong-hye ei syö juuri mitään, ei nuku ja ainoa, jota tiedämme tämän näkökulmasta ovat katkelmat karmeista unista. Aviomiehen näkökulma on moralisoiva, pettynyt sillä vaimo ei käyttäydy kuten pitäisi, kuten on totuttu vaan aiheuttaa erilaisuudellaan harmia. Toinen osa kerrotaan Yeong-hyen isosiskon miehen näkökulmasta. Tämä on taiteilija ja näkee Yeong-hyessä kauneutta, haluaa maalata kukkia tämän vartaloon ja haluaa tämän jo kuihtunutta vartaloa. Tässä tarinan osassa on paljon kauneutta, erotiikkaakin. Kolmas osa on In-hyen, isosiskon näkökulmasta. Yeong-hye kuihtuu mielisairaalassa ja isosisko yrittää selvitä elämästään yksinhuoltajana ja ainoana, jota enää Yeong-hye millään tasolla kiinnostaa. Isosisko on elänyt elämänsä huolehtien kaikesta ja alkaa väsyä. Tämän on vaikea hyväksyä, että sisko aikoo kuihduttaa itsensä hengiltä. Tai kuten tämä itse toteaa, muuttua kasviksi, joka tarvitsee vain kastelua ja aurinkoa.
Viimeisessä osassa tarinaa lukija on jo aika järkyttynyt. Tyylilaji vaihtuu kertojan mukana samalla kun tarina etenee. Kummallisuudesta tulee kammottavaa ja Yeong-hye kysyy sisareltaan: ”Why, is it such a bad thing to die?”
Kirja on aikamoinen vuoristorata kaikkia mahdollisia tunnetiloja. Tarina on kerrottu hienosti, lähes runollisesti ja näennäisesti ohut kirja johtaa pohtimaan monenlaisia asioita. Kuten sitä, kuinka me tarkastelemme ensisijaisesti helposti läheisen kummallisuutta omasta näkökulmastamme, siitä kuinka se haittaa omaa elämäämme tai miltä se näyttäytyy ulospäin ystävillemme, tuttavillemme, työkavereille. Tai sitä kuinka me saamme omissa ympyröissämme tietyn roolin, jota täytämme pysähtymättä ehkä ajattelemaan onko se elämä, jonka haluamme elää. Tai sitä mikä on jyrkän periaatteellisuuden ja mielen järkkymisen välinen ero? Tai sitä voiko oikeastaan omalla tahdon voimalla muuttaa toista tai toisen todellisuutta? Tai sitä miksi hankaluuksien sattuessa toiset meistä karkaavat niitä katkaisten suhteet elämäänsä hankaloittavien ihmisten kanssa ja toiset taas pysyvät, silloinkin yrittäen ymmärtää.
Tämä kirja on kummallinen, joku arvioija totesi tämän olevan ehkä oudoin kirja, jonka on lukenut. Ajoittain kirja on ällöttäväkin. Lukemisen jälkeen kestää jonkin aikaa, että edes tajuaa mitä oikein tapahtui.
Kirja voitti viime viikolla Man Booker kv-palkinnon ja se ilmestyy Gummeruksen kustantamana suomeksi vuoden 2017 alussa.
Ensimmäinen lause: ”Before my wife turned vegetarian, I’d always thought of her as completely unremarkable in every way.”
Viimeinen lause: ”The look in her eyes is dark and insistent.”
Pohdintaa elämän monimutkaisuudesta, kivusta ja selviytymisestä:
”The only times when the pain simply, miraculously ceases, are those moments just after she laughs…. Life is such a strange thing, she thinks, once she has stopped laughing. Even after certain things have happened to them, no matter how awful the experience, people still go on eating and drinking, going to the toilet and washing themselves – living, in other words. And sometimes they even laugh out loud.”
Han Kang: The Vegetarian, Portobello books 2015, 183 sivua.
