Kumpi on parempi, kirja vai siitä tehty elokuva – Tanskalainen tyttö

Kirsi     17.6.2016     ,

Avainsanat:

Pääsääntöisesti on aina käynyt niin, että kun käy katsomassa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan vähän pettyy. Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Yann Martelin Piin elämä oli hieno myös elokuvana. Ei sama kokemus kuin kirja, mutta taitavasti tehty elokuva, jossa oli juuri oikeanlaiset, ”toden tuntuiset” näyttelijät. Tosin kirjan ja elokuvan välissä oli useita vuosia, jolloin esimerkiksi oma lukukokemukseni oli suhteellisen vanha ja ehkä osin unohtunutkin. Kirjan loppukäänne kuitenkin toimi niin kirjassa kuin elokuvassakin.

Toinen tällainen kiinnostava kirja/elokuva -kokemus on David Ebershoffin kirjoittama Tanskalainen tyttö. Kirja ilmestyi suomeksi Otavan kustantamana vuonna 2000. Olen siis itse lukenut kirjan n. 16 vuotta sitten. Elokuva pyörii parhaillaan ja katsoin sen muutama ilta sitten.

Kun elokuva ilmestyi, muistin heti kirjan. Se löytyi vielä hyllystäkin vaikka monta kertaa siivottu hylly on tilan puutteen takia joutunut luopumaan monesta kirjasta. Tämä on jostain syystä jäänyt. Kirjaan ei ole tehty merkintöjä (tapana on laittaa hiirenkorva sivuun, jossa on ollut jotain kaunista, hienoa, kummallista, sellaista, jonka haluaa muistaa myöhemminkin), mutta muistan kirjan tunnelman. Muistan sen sähköisen tunnelman, jossa jotain uutta syntyi ja samalla jotakin kuoli, jostain luovuttiin, jotta jotain saatiin.

Muistan kirjan rakkauskertomuksena ja identiteettikertomuksena.

Rakkauskertomuksena se on erikoinen ja suurikin. Einar haluaa olla nainen. Tai oikeastaan ei edes halua vaan kokee olevansa nainen. Hänen vaimonsa Gerda rakastaa miestään niin paljon, että ymmärtää tätä ja tukeekin vaikka samalla tajuaa luopuvansa pikkuhiljaa niin miehestään kuin parisuhteestaankin. Muistan miettineeni kuinka moni meistä pystyisi niin suureen rakkauteen.

Identiteettikertomuksen tästä tekee tietysti Einarin identiteetin kehitystarina. Vaikka kirjan identiteettitarina koskee sukupuolta on se yleisesti kiinnostava kenelle tahansa siitä mitä me itse asiassa olemme. Kuinka paljon meihin vaikuttaa ulkoinen mielipide/näkemys meistä, kuinka paljon sisäinen. Kuinka rohkeasti uskallamme olla juuri sitä mitä olemme ja kuinka paljon teeskentelemme jotakin muuta sovinnaisuuden, kohteliaisuuden tai pelon takia. Jokaisessa ihmisessä on varmasti sisällä monta persoonaa, kuka missäkin tilanteessa pääsee niskan päälle, mikä rooli missäkin otetaan käyttöön. Muistan miettineeni kuinka monimutkainen ihminen on ja kuinka pienen osan me toisistamme sittenkin näemme ja mikä myllerrys sisäisesti näennäisen tyynen ulkokuoren alla voikaan olla.

Toki kirja on myös tarina rohkeudesta. Siitä kuinka Einar lähtee rohkeasti tielle, jolta ei ole paluuta tietämättä minne tie vie. Ehkä se on sitä suurinta rohkeutta.

Elokuva oli hieno kokemus. Kirjan tunnelmaa se ei ihan saavuta, jotain taianomaista oli kirjassa mitä elokuvassa ei koe. Tarina on kuitenkin elokuvassakin vahva ja ehjä. Näyttelijät, varsinkin Einaria näyttelevä Eddie Redmayne, ovat rooleissaan erinomaisia. Elokuva on varmasti niitä elokuvia, jotka ovat kirjan kanssa ainakin lähes yhtä hyviä tai vahvoja. Toki leffakin on saanut erilaisia arvioita, joissain se on koettu kliseiseksi ja toisissa taas sitä on ylistetty.

Kirja ja elokuva perustuvat tositarinaan. Kirjasta on viime vuonna otettu uusi painos, elokuvan kansikuvalla. Kannattaa lukea myös kirja.