Lukeminen onnellistaa, mutta miksi?

Aikaisemmin tapanani oli kantaa aina kirjaa mukanani. Sitähän ei voinut tietää milloin tulisi aikaa lukemiseen. Kirja teki myös muutoin turhauttavan jonottamisen tai odottamisen suorastaan miellyttäväksi yllätykseksi. Apteekin jonossa tai tapaamisesta myöhästyvää tuttavaa odotellessa ehti lukea joskus pitkäänkin kirjaa eteenpäin ja pysyi itsekin hyvällä tuulella. Myöhästynyt ikään kuin antoi lahjan myöhästyessään: lukemisen.

Mihin se tapa sitten katosi?

Älypuhelimeen tietysti. Enää en kantanut kirjaa vaan puhelinta. Sen sijaan, että olisin lukenut hyvää kirjaa näpräilin kännykästä milloin Angry Birdsiä, milloin facebookia, twitteriä tai vaikkapa luin päivän uutisotsikoita amppareista. Meilitkin voi hoitaa mukavasti väleissä, lääkäriajat tilata ratikassa puhelimella ja miksei vaikka voisi samalla vilkaista seuraavien päivien säätä jostain applikaatiosta. Kirja jäi kotiin. Ja elämän pienistä odotushetkistä tuli rentouttavien hetkien sijaan stressaavia. Tauot muuttuivat työksi ja mieli ärtyneeksi ja hermostuneeksi. Ei ihme, että nyt enemmän kuin koskaan puhutaan meditaatiosta, siitä kuinka jokaisen olisi hyvä hidastaa, pysähtyä ja vain olla, edes hetki.

Hesari uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan kirjoja lukevat ihmiset ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät lue kirjoja. Nämä tutkimukset ovat aina vähän ”autuaita”. Toisin sanoen me, jotka luemme, nyökyttelemme kuinka lukeminen sentään on mainio harrastus ja kuinka me olemme sivistyneitä. Itse asiassa luulen, että lukeminen on paljon muuta kuin jonkinlainen sivistyneempi harrastus kuin vaikkapa urheilu. Ja lukemisen onnellistava vaikutus onkin tauko.

Jos en lue pitkään aikaan kirjoja huomaan mieleni olevan rauhaton. Lukeminen on suorastaan vaikeaa sillä se vaatii keskittymistä. Ja jos ei heti tunnu siltä, että voi keskittyä, ei kannata lukeakaan? Väärin. Itse asiassa sen sijaan, että istuisin jalat ristissä hokemassa OM:ia aamuisin tai iltaisin, huomaan, että lukeminen on minulle vähintään yhtä tehokasta kuin meditaatio. Ja paljon kivempaa. Lukeminen rauhoittaa pakostakin mielen, jos jaksaa puskea alun keskittymisvaikeuksien ohi. Ja mitä enemmän keskittymisongelmia on sitä tarpeellisempaa itse asiassa lukeminen on. Se palauttaa, se rauhoittaa, se stimuloi mieltä eri tavalla kuin hektinen työrytmi. Rauhoittavan vaikutuksen lisäksi se toki viihdyttää, opettaa, innostaa, inspiroi tai ärsyttää. Se on niin paljon monipuolisempi (ja vaativampi) kokemus kuin vaikkapa television katselu.

Usein tulee ajatelleeksi, ettei ole aikaa lukea. Märta Tikkanen on kertonut kuinka kirjoitti kokonaisia kirjoja vartin pätkissä kotitöiden ja muiden velvoitteiden välissä. Jos Märta voi kirjoittaa väleissä varmasti lukeminenkin on silloin mahdollista. Pari viikkoa sitten luin yli 200-sivuisen kirjan pelkästään ”väleissä”. Otin uudelleen tavaksi kantaa kirja mukanani ja sain viikossa luettua kirjan pelkästään tällaisissa väleissä. Paitsi että kirja tuli luettua, myös mieli rauhoittui kun väleissä keskittyikin johonkin ihan muuhun maailmaan. Uskon, että nykyrytmissä elävät ihmiset tarvitsevat jotain palauttavaa, jotain rauhoittavaa. Mutta jokaisella voi olla siihen omat lääkkeensä.

Toiset meditoivat kävellen, toiset istuen ja toiset lukien.

Mukana kannettavaksi kirjaksi pokkari on parempi. Se on kevyempi. Sen sijaan sisällöltään sen ei tarvitse olla kevyttä. Nyt mukana tämä kirja.

image


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *