Margaret Atwood kirjoittamisesta

Margaret Atwoodilta on juuri ilmestynyt romaani. Lokakuun Red-lehdessä tältä Nobel-spekulaatioissakin esiintyneeltä kirjailijalta kysytään, että milloin hän tietää, että kirja on kirjoitettu, valmis. Ja hän vastaa:

”It’s sort of like making marmalade, in that there’s a moment when if you turn off the cooker, it’s going to be too runny. And there’s another moment when if you’ve gone too long, it’s going to be very hard. Catching the exact right amount is just a matter of feel.”

Atwoodia kannattaa seurata twitterissä (@MargaretAtwood) sillä hän on loistava, terävä, sarkastisen hauska ja aktiivinen. Ketä hän itse neuvoo seuraamaan? ”Don’t you think we should all follow the pope? He needs to be cheered on.”

Kysyttäessä haastattelussa, että onko hänellä jotain kirjoitusrituaalia hän toteaa: ”Whatever, whenever, wherever”.

Tämä työteliäs ja arkinen metodi on taas tuottanut uuden romaanin.

The Heart Goes Last on minulla vielä lukematta ja poikkeuksellisesti lähdin katsomaan mitä siitä on sanottu. En yleensä halua lukea muiden arvioita ennen kirjan lukemista sillä ne vaikuttavat helposti lukemiseen, sen tunnelmaan ja siihen kuinka kirjaa arvotan.

The Heart Goes Last on saanut ristiriitaisia arvioita. Ainakaan tätä ei kukaan arvioi Atwoodin mestariteokseksi. Arvioissa mainitaan sanat pinnallinen ja kevyt. Toisaalta myös hauska ja humoristinen, tyylinä sarkasmi. New York Timesin arvioija toteaa romaanista, että se ikään kuin menettää itsehillintänsä: ”In any case, at some point, Margaret Atwood’s new novel, The Heart Goes Last, loses control of itself.”

Ja vaikka arvioija (Alessanda Montalto) ei ole hurmioitunut tästä romaanista, toteaa hän kuitenkin, että ”One of Ms. Atwood’s great strengths as a novelist, along with her deep understanding of psychology and her ability to reflect our worst fears and anxieties back to us, is her way of leavening even the grimmest scenarios with dark, impish humor. It’s in full flow here.”

Kannattanee siis kuitenkin varmasti lukea tämä ”pinnallinen” mutta sarkastisen humoristinen romaani.

”If you don’t know who Margaret Atwood is by 2015, you may be beyond help.”, toteaa Huffington Postin Claire Fallon.

Höpö höpö, koskaan ei ole liian myöhäistä, sanon minä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *