Oppi tänne ja heti!

Jos joku lupaa, että jollain ihmeellisellä tekniikalla voi oppia minkä tahansa taidon todella nopeasti, testaan kikkaa mieluusti. Josh Kaufmanin kirja The First 20 Hours – How to Learn Anything Fast lupaa todellakin, että mitä tahansa voi oppia vain 20 tunnissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommin saa itsensä kiinni ajatuksesta, että olisi kiva vaikkapa opiskella espanjan kieltä, mutta koska siihen menee niin kauan, ei ehkä kannata edes yrittää. Mitä kiireisempi on, sitä useammin siirtyvät kiinnostavat oppimisasiat jonnekin tulevaisuuteen. Ja mitä kiinnostavampi ja monipuolisempi työ on, sitä enemmän kokee jo oppivansa ihan joka työpäivä eikä työpäivän jälkeen enää tunnu motivoivalta siirtyä oppimaan taas jotain muuta uutta…

Kyllä. Olen kaikissa näissä kategorioissa. Kuitenkin muutama vuosi sitten sain joululahjaksi toivomani: jonglöörausopettajan ja tunteja. Ja itse asiassa aika nopeasti voi oppia aivan uuden asian jos päättää oppia ja päättää myös keskittyä siihen lyhyessä ajassa aika tiiviisti. Niinpä uskon, että vaikka Kaufmanin ajatus saattaa tuntua nykymaailman hysteeriseltä huuhaalta, joka tuottaa pintapuolisia osaajia, on siinä ehkä jotain perääkin. Kannattaa ainakin kokeilla.

Kirjassa on kaksi osaa: teoria ja käytäntö. Ensin kerrotaan mitä tämä nopea oppiminen on. Oleellisinta on varmasti ajatus siitä, että opiskelu ja taidon oppiminen ovat kaksi eri asiaa. Taidon hankkiminen on aktiivista ja toimeliasta. Opiskelu on teoreettista oppimista. Kaufmanin mukaan on 10 asiaa, jotka ovat nopean oppimisen periaatteet ja joita voi soveltaa minkä tahansa taidon oppimiseen:

  1. Tutki taitoa ja siihen liittyviä aiheita.
  2. Vaikka tieto saattoi lisätä tuskaa, hyppää hommiin vaikka kaikki ei olekaan ihan selvää vielä.
  3. Identifioi mallit ja konseptit, joita voit hyödyntää oppimisessa nopeasti.
  4. Kuvittele sen vastakohta mihin pyrit. Mikä kaikki voi mennä pieleen ja mitä sitten?
  5. Juttele sellaisten ihmisten kanssa, jotka jo osaavat taidon, jonka haluat oppia.
  6. Eliminoi ympäristössäsi kaikki häiriötekijät, jotka voivat vaikuttaa.
  7. Toista ja testaa osaamistasi jatkuvasti, jotta et unohda keskeisiä asioita.
  8. Kehitä itsellesi tapoja ja checklista. Aina kun aloitat uuden taidon harjoittelun, tavat toistuvat, niistä tulee automaatio, joka aina tarkoittaa sitä, että nyt opitaan uutta.
  9. Tee osaamisesi kehittymisestä ennustuksia ja mittaa kuinka hyvin saavutat niitä.
  10. Kunnioita biologiaasi. Ihminen ei ole kone.

Periaatteiden jälkeen Kaufman kertoo hyvin käytännönläheisesti kuinka itse oppi näillä periaatteilla joogamaan, ohjelmoinnin, kymmensormijärjestelmän, Go-pelin pelaamisen, ukulelen soittamisen ja lainelautailun. Idea ei toki ole, eikä Kaufman väitäkään, että 20 tunnissa oppii täydelliseksi. Siinä ajassa pystyy kuitenkin omaksumaan perustaidot joita voi sen jälkeen syventää. Ehkä kuitenkin isoin periaate on se, että jos kerran päättää oppia jotain, siihen pitää sitoutua ainakin 20 tunniksi eikä antaa periksi ennen sitä. Kuinka moni meistä kaivaa samat espanjan kielen oppaat joka kevät kaapinpohjalta juuri ennen kesälomamatkaa? Jos syksyllä ajattelee, että nyt on vuosi aikaa oppia espanjaa, käy siinä helposti niin, ettei tule aloitettua ennen kuin juuri ennen uutta matkaa, jolloin voi todeta, että se taitaakin olla jo tämän vuoden osalta myöhäistä…

Teoreettisen opiskelun sijaan toimelias ja kimppuun hyökkäävä oppimistyyli miellyttää kyllä ja kirja on varsin inspiroiva. Joskin esimerkiksi ohjelmointiosaa en jaksanut lukea lainkaan sen sijaan vaikkapa ukulelen soittamisen oppiminen oli kirjan parhaita lukuja.

Ja jos vielä epäilyttää, Kaufman siteeraa tarinaa David Baylesin ja Ted Orlandin kirjasta Art & Fear (2001):

Keramiikkakurssin alussa opettaja ilmoitti, että luokka on jaettu kahteen osaan. Toinen puolisko arvioidaan ainoastaan valmiiden kippojen määrän perusteella. Eli mitä enemmän kippoja (mittaustapa punnitus), sitä parempi arvosana. Toinen puolisko taas arvioidaan laadun perusteella: mitä täydellisempi kippo, sen parempi arvosana. Kurssin lopussa kävi ilmi, että ne, joilla oli eniten kippoja (eli laatuporukka) oli myös saanut aikaan laadullisesti parhaat kipot. Miksi? Siksi, että yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on nopein ja tehokkain tapa oppia. Ei se, että hioo yhtä täydellistä työtä.

Hommiin vaan ja oppimaan uutta siis. Mutta vielä yksi asia: Yksi oppi kerrallaan.

Sekä tällä kirjalla, että myös kirjoittajan aikaisemmalla kirjalla Personal MBA, on omat nettisivut.

 

 


Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *