Tekstiä on virrannut välillä helpommin välillä vaikeammin, mutta liuskoja on syntynyt. Puurtamisen vaiheessa on hyvä lomauttaa sisäinen (ja ulkoinenkin) kriitikko. On aika luoda ja on aika tarkastella luovaa työtä, kaksi erilaista vaihetta, joita ei monestakin syystä kannata sekoittaa. Kirjoittajina ihmisillä on erilaisia tyylejä ja tarpeita. On niitä, jotka haluavat käydä tekstistään keskustelua jo aikaisessa vaiheessa…

Siitä ei pääse mihinkään, että jossain vaiheessa pitää puurtaa. Puurtamisessakin on toki erilaisia vaiheita. On niitä flow-vaiheita, joissa kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, aika humpsahtaa ja onkin jo ilta ja pimeää ja teksti tuntuu aidolta, koskettavalta ja jotenkin virkeältä, uudelta ja samalla omalta. On niitä vaiheita, jolloin on pakko tukeutua itselle annettuihin lupauksiin ja päätöksiin sekä…

Jos haluaa kirjan aikaiseksi, on jossain vaiheessa pakko ryhtyä ikäväksi itselleen. Uteliaisuus on mahtava ja tärkeä ominaisuus, mutta valitettavasti ilman kurinalaisuutta siitä ei synny kirjoitettua kirjaa. Utelias on vapaa häröilemään ja syttymään yhdestä ja toisesta ajatuksesta. Utelias voi kuvitella kirjoittavansa kirjan millaisena haluaa, mutta varsinainen kirjoittaja joutuu valitsemaan minkä kirjan oikein kirjoittaa. Kun alkaa kirjoittaa,…

Oikeastaan Hyppy ei ehkä edes ole varsinainen ”vaihe” kirjoittamisessa vaan enemmän jatkuva haaste, joka pitää ylittää yhä uudelleen. Oman tekstin luominen – on se sitten liiketoimintaan liittyvän konseptin tekemistä tai esseiden kirjoittamista – tuntuu merkitykselliseltä ja ruokkii ihmisessä monia myönteisiä asioita. Kirjoittamisen tila on parhaimmillaan myös puhtaimmillaan sitä kuuluisaa flow-tilaa muistuttavaa. Kunhan muistaa olla olematta…

”Miten sä kirjoitat siis kirjan?” kysyi eräs tuttu, kun käytiin kahvilla ja kerroin, että kässäri on kustannustoimittajalla. Wsoy:ltä ilmestyy toukokuussa Levoton lukija, hyvin henkilökohtaisella otteella kirjoitettu kirja lukemisesta, kirjoista ja erityisesti elämästä peilaten sitä kirjoihin ja lukemiseen. Jäin kuitenkin pohtimaan kysymystä. Kirjan kirjoittamisen prosessi on tietysti kaikilla vähän erilainen, itselläkin riippuen siitä onko kyseessä vaikkapa…

”Onpa ihanaa pitkästä aikaa lukea tarinaa, joka vie mennessään niin, että lukemista on vaikea lopettaa” totean miehelleni lukiessani Mohamed Mbougar Sarrin kirjaa Miesten syvimmät salaisuudet (suom. Marja Luoma ja Sampsa Peltonen). Kirja ei kuitenkaan ole mikään pinnallinen hömppä vaan vetävän tarinan sisään on ujutettu viisautta ja kiinnostavia ajatuksia elämästä, ihmisestä, elämän tarkoituksesta ja kirjallisuudesta. Oikeastaan…

Ystävättärelläni, J:llä, on sängyn vieressä hylly, jossa on 50 hänen tärkeintä/parasta kirjaansa juuri tällä hetkellä. Hylly on elävä ja hengittävä, sitä järjestellään, sieltä poistetaan ja sinne lisätään elämän ja lukemisen mukaan kirjoja. Eräs tuttuni aikoinaan totesi, että kun tämä kuolee, hän haluaa, että hänen (varmaankin törkeän kallis) kellonsa pysäytetään siihen aikaan. Olen ihmetellyt, että mitä…

Muistan vieläkin missä olin, kun Robert Mapplethorpe kuoli. Kalasataman kohdalla autossa, matkalla mökille. Hetki oli liikuttava ja surullinen. Henkäys, ja Mapplethorpea ei enää ollut. Ja todellisuudessa hän oli kuollut jo yli 25 vuotta aikaisemmin. Istuin kuitenkin auton ratissa perjantairuuhkassa kun Patti Smith kertoi minulle rakkaansa kuolemasta, äänikirjassa nimeltä Just Kids. Niin vahva mielikuva jäi Smithin…

”Näyttääkö tämä paikka dystooppiselta? — Vastaus oli kätketty miehen kysymykseen: dystopia ei näytä miltään, koska se voi itse asiassa näyttää samalta kuin kaikki muutkin paikat.” No niin. Hanya Yanagiharan Paratiisiin (suom. Arto Schroderus) oli Suuri Kirja. Ei vain siksi, että sitä oli vaikea lukea sängyssä koska se oli niin painava. Vaan siksi, että se oli…

Mikä on kirjamessujen tarkoitus? Ihminen on ihmiselle kinkkinen asia. Sartren sanoin: ”helvetti on toiset ihmiset”. Toisaalta taas tämän partneri, Simone de Beauvoir, oli ehkä lähempänä totuutta todetessaan, että ihmisen elämän arvo ja merkitys syntyvät siitä kuinka tämä pystyy luomaan arvoa toisen ihmisen elämään rakastamalla, ystävyydellä, myötätunnolla ja jopa närkästymisellä. Olemme sosiaalisia olentoja, meille sosiaalinen konteksti…