Saako klassikoita moittia?

Kirjailija Salman Rushdie kohahdutti kirjallisuuspiirejä tumpuloimalla yksityisiksi tarkoitetut kirja-arvionsa julkisiksi. Niissä hän haukkui mm. Harper Leen ylistetyn esikoisromaanin Kuin surmaisi satakielen. Siinä missä tämä kirja löytyy inspiroivimpien klassikoiden listalta, Rushdiella oli siitä toisenlainen mielipide. Ja siitä alkoi kirjallinen kohu. Saako rakastettuja klassikoita moittia? Saako kirjailija moittia toisen kirjailijan teosta? Eikö se ole ylimielistä? Saako ylipäätään kirjallisuuskeskustelussa puhua totta vai pitääkö yhteisen rakastetun taidemuodon nimissä siloitella, kehua ja ylistää? Onko kirjallisuuskeskustelusta tullut liian kilttiä ja mitä sitten?

Onhan se pakko myöntää, että suomalainenkin kirjallisuuskeskustelu on aika usein

  1. Naisten jutustelua (Suomi lukee tutkimuksen mukaan kirjojen suurkuluttaja näyttää tältä: ”Korkeakoulututkinnon suorittanut pääkaupunkiseudulla asuva, 40-49-vuotias nainen, jonka kotitaloudessa on lapsia ja jonka viimeisin kirjahankinta oli kaunokirja.”)
  2. Kohteliasta liehittelyä (kuka haluaa pienessä maassa moittia vaikkapa kollegaansa?)
  3. Kirjailijan jalustalle asettavaa (kirjoittaminen on raskasta ja yksinäistä, miksi haukkua sitä, joka yrittää. Sitä paitsi kirjailijat ovat viisaita, haastatellaan niitä kaikista mahdollisista aiheista)

Myönnän ehkä itse kuuluvani niihin, jotka eivät helposti hauku kirjaa. Arvostan kirjoittamista ja mieluummin kehun hyvää kuin haukun huonoa. On kuitenkin niin, että epärehellisen kohtelias kirjallisuuskeskustelu ei palvele lukijoita eikä oikeastaan kirjailijoitakaan eikä varsinkaan kirjallisuutta kokonaisuutena. Aikaa on rajallisesti ja arvostan sitä, että jos kysyn, vastaaja kertoo minulle mitä oikeasti kirjasta ajattelee eikä kehu sitä turhaan. Tai että kriitikko kertoo mitä mieltä hän kirjasta on. Tai että kirjailijalla saa olla mielipide myös toisen kirjailijan teoksesta, klassikko tai ei.

Miksi me pelkäisimme rehellisiä mielipiteitä kirjallisuudesta? Rushdienkin piti vähän vähätellä koko juttua toteamalla, että I was just fooling around.

Huffington Postin kiinnostava kirjoitus aiheesta löytyy täältä.

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *