Sinäkin Imageni

Ystävättäreni oli vähän aikaa sitten todella tuohtunut. Kirjamyynnin kärjessä patsastelivat värityskirjat. Siis aikuisten värityskirjat. Kun hän sitten mietti, että kuka värityskirjoja oikein ostaa, hän päätyi siihen, että naiset ostavat värityskirjoja sen sijaan että ostaisivat ”oikeita” kirjoja. Hän lienee oikeassa.

Tämä tuli mieleeni kun nyt jopa Imagen uusi kansi on väritettävä! Arggh!

IMG_9367 (kopio)

Oli aika vaikeaa sanoa kaverille, että minullakin on sellainen värityskirja. Onneksi voin ainakin väittää, että ostin sen vain siksi, että halusin ymmärtää mistä tässä kieltämättä erikoisessa buumissa on kysymys…

Oman värityskirjani tilasin Amazonista silloin kun todellakin värityskirjat olivat myydyimpiä tuotteita siellä. Kynätkin piti ostaa, oikein upeat puukynät ostinkin. Valmistauduin tuohon meditatiiviseen kokemukseen. Yhden ison kuvan tarkkaan väritettyäni olin pettynyt kahteen asiaan: 1) kuinka paljon aikaa olikaan mennyt! ja 2) en edelleen, aikuisenakaan uskaltanut värittää viivojen yli. Tämä kurinalainen toimitus ei tuntunut kovin luovalta eikä kovin fiksultakaan. Aikaakaan ei nykyään tunnu olevan niin paljon, että sitä kannattaisi tuhlata värittämiseen. Vaan mieluummin vaikka… Niin mihin? Somessa surffailuun?

Värittämisen filosofia saattaa olla tärkeää tässä ajassa missä kännykkä hallitsee elämäämme erilaisten sovellusten kautta ja meillä ei ole hetkeäkään aikaa hengittää. Mutta miksi me emme sitten lue mieluummin kirjaa? Olisiko niin, että kirja vaatii erilaista, rauhallisempaa rytmiä heti ja värittäminen taas rauhoittaa matkan varrella? Lukeminen ei ole automaattista touhua toisin kuin värittäminen. Lukeminen vaatii ajattelua, pakostakin aivosoluissa syntyy ajatuksia, joita sitten pallottelee. Värittämisessä ei oikein synny mitään…

Ja kyllä, onhan se vitsikästä, että väritysbuumin keskellä tulee erilaisia värityskirjoja, kuten pääkalloja, mutta ei se poista sitä perustotuutta. Olemmeko me taantuneet taas värittämään kuin kiltit tytöt valmiiksi meille piirrettyjä kuvia sen sijaan, että kehittelisimme uusia omia persoonallisia kuvia ja värejä niihin. Vaikkapa lukemalla ihan oikeaa kirjaa? Tai ehkä tähän ei kannata suhtautua niin vakavasti. En minäkään värittänyt sen yhden kuvan jälkeen. Siirryin käyttämään aikaani muuhun. Ehkä luen nyt sitten vaikka sen Imagen.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *