Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista
Runoja vuosilta 1964-2004
”Rakkauden puutteeseen kaikki kuolevat
oli taudin nimi mikä tahansa”
Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista
Runoja vuosilta 1964-2004
Tänään on maailman runouden päivä, joten ainakin itse nappaan runokirjan, oikeastaan ihan sama minkä, ja päästän hetkeksi hallinnasta. Runous on hankalaa ja hämmästyttävää erityisesti ihmiselle, joka on ratkaisukeskeinen, hakee logiikkaa ja syitä ja seurauksia. Runous on virta, johon tosiaan ei astuta kahta kertaa, vaikka runo olisi sama. Alan kypsyä ihmisenä: runous alkaa kiinnittyä minuun.
Kyllikki Villan Ei eilistä, ei huomista on hienon arkinen aiheiltaan ja silti katsoo tuttua vähän oudosta kulmasta. Avaa uuden ikkunan totuttuun. Puhuu viisaita.
”Ihmiset särkyvät ympärillä
miehet herkkyyttään
naiset voimakkuuttaan
Kaikki on toisin
kuin olen nuorena luullut”
Lisää Villasta täällä.
Pico Iyer: Learning from Silence
”Smell of anise as I walk along the silent road in the sharpened light of late afternoon. Sound, now and then, of surf, sidling in and receding among the rocks below. Flowers the color of blueberry ice cream along the way.
Such a simple revolution: Yesterday I thought myself at the center of the world. Now the world seems to sit at the center of me.”
Tämä kirja on kuin virkistävä lempeä tuuli, aivohierontaa, muistutus siitä, että vaikka asiat ovat vinksallaan, jopa pahasti, ihmisessä on jotain syvää ja hienoa, mikä on yhteistä.
“The real meaning of conversation, I read, is ‘continuous renewal’.”
Pico Iyerin tekstistä kuulee syvällisen ajattelun ja pohdinnan tuloksen, ajatukset ovat omia eivät usein toistettuja sloganeita, asia mikä häiritsee monen itsensä guruksi mieltävän tekstissä.
“Retreat, I’m coming to find, is not so much about escape as redirection and recollection.”
“The point of being here is not to get anything done; only to see what might be worth doing.”
Iyer tiivistää meille oppinsa, jotka on saanut hiljaisuudesta eri retriiteillä vuosien varrella. Tämä ei silti ole ajatuskokoelma vaan jonkinlainen matkakuvaus. Tyylikkäänä yksityiskohtana Iyer käsittelee retriittiystäväänsä Leonard Cohenia kauniisti, ilman fanfaareja, yhtenä meditoijana. Cohenin nimi ei löydy takakannesta eikä sillä mainosteta kirjaa. Kuten ei kannatakaan. Iyer kannattelee omilla ajatuksillaan kirjan erinomaisesti. Kaunis ja inspiroiva kirja.
“’It’s very interesting to me,’ she said, ‘this dual citizenship. Between the stars and the stones.’”
Pontus Purokuru: Keskeytysten arkisto
”…. keskeytyksestä seuraa ennakoimattomia tapahtumia tai ainakin jotain haluttavampaa kuin se, mikä jatkuisi samankaltaisena.”
Tätä kirjaa ei ehkä kannata lukea illalla sängyssä. Ensinnäkin sitä on vaikea lopettaa kesken (siihen ei halua keskeytystä…) ja toiseksi Purokuru rakentaa tässä valtavan ajatuspompun, niin monta erilaista aihiota, joista voi olla eri mieltä, samaa mieltä tai jotain siltä väliltä. Purokurulla on kiinnostava oma ääni vaikka monesta asiasta olisikin eri mieltä. Avartaa ajattelua ja repii uusia näkökulmia.
”Ei ole niin, että menettäisimme aikaa. Saamme sitä päinvastoin jatkuvasti lisää. Aikaa pulppuaa tulevaisuuden vesiputouksesta meitä kohti. Se sataa päällemme.
Valtava tulva aikaa kasautuu altaaksi, jota kutsutaan historiaksi.”
Ehkä kiinnostavinta antia on itse pääajatus keskeytyksistä. Keskeytys on häiriö, muutos, muuttaja. Keskeytys voi tuntua ärsyttävältä ja silti se on myös välttämätön, ettei alistuta samaan, konventioon.
”Miksi ihmiset käyttävät niin paljon energiaa arvostellakseen, vihatakseen, nolatakseen, pilkatakseen jne. jotakin huonoa asiaa sen sijaan että edistäisivät mielestään parempaa asiaa? Miksi keskittää kaikki voimansa taisteluun vanhaa vastaan sen sijaan että tuottaisi uutta?”
Muistutus ensi viikolle: Ensi viikon perjantaina 28.3. on kulunut 84 vuotta Virginia Woolfin kuolemasta. (Virginia Woolf -lukupiirissä huhtikuun kirjana on Mrs Dalloway, josta on juuri otettu uusi kauniskantinen pokkaripainos. Tilaamalla täältä uutiskirjeen pääset mukaan piirin keskusteluun kirjasta.)
