”Aurinkoisena perjantaiaamuna varttia vaille yhdeltätoista 12. elokuuta 2022 New Yprkin osavaltion pohjoisosassa kimppuuni hyökkäsi nuori mies, joka yritti tappaa minut veitsellä juuri kun olin astellut Chautauquassa amfiteatterin lavalle keskustellakseni kirjailijoiden suojelemisen tärkeydestä.”
Tämä ei ole ”kiva”, tämä on kauhistuttava, kiusaannuttava, ärsyttävä ja inhimillinen kirja. Rushdie on valtavan suora aina sairaalakokemuksen yksityiskohdista moneen muuhun. Välillä se tuntuu liialliselta, useimmiten taas todella aidolta. Rushdie ei yritä tehdä itsestään miellyttävää vaan kertoo miltä asiat tuntuvat: tulevaisuus pelottaa, tekee mieli kostaa, kokee pikkumaisuutta siinä missä ummetustakin.
Hyökkääjää kutsutaan A:ksi ja Rushdie käy myös kuvitteellisen keskustelun tämän kanssa.
Lopulta tämä on tapa ottaa itselle tapahtunut asia jollain lailla hallintaan. Tämä on kynän ja veitsen kaksintaistelu, jossa ainakin tämän erän kynä voittaa.
Kenelle? Rushdien lukijalle tietysti, mutta myös sellaiselle, joka ei ole tätä lukenut, mutta on kiinnostunut ihmisen mielestä ja siitä, kuinka ihminen itselleen rakentaa narratiivin, jossa voi elää.
Kirja on saanut ristiriitaisiakin arvioita, ehkä juuri siitä kuinka avoin, itsekäs ja pikkumainenkin Rushdie tässä on. Itse pidän sitä virkistävänä, sellaisiakin me ihmiset joskus olemme.
Guardianin arvio täällä, New York Timesin arvio täällä ja Hesarin haastattelu Rusdhiesta täällä.
