Avainsana: Panu Rajala

Viikon 5 luettavaa – vko 27

Kirsi10.7.2016Aiheet: Kirja-arviot, Yleinen

1) Panu Rajala: F.E. Sillanpää. Panu Rajala on elämäkertakirjailijana omaa luokkaansa. Waltari, Huovinen, Sillanpää. Kaikki ovat olleet loistavia kirjoja, joissa on yhdistynyt kirjailijan tuotanto tämän elämän tarinaan. Näistä on oppinut niin ihmisestä kuin hänen tuotannostaankin. Sillanpään elämäntarina on ollut itselleni vieras. Toki olen tiennyt Nobel-palkitun, mutta en voi väittää lukeneeni yhtään hänen teostaan. Ainakin kirja vahvistaa sen totuuden, ettei kannata kadehtia ketään saavutuksista sillä niiden takana voi olla tarina, joka ei ole pelkkää onnea.IMG_1401

2) Elizabeth Strout: My name is Lucy Barton. Tätä kirjailijaa on kehuttu valtavasti, joten tartuin uusimpaan. Kirjassa on erikoinen, tumma tunnelma. Melkein kuin hyvässä kauhuelokuvassa – kohta tapahtuu jotain… Ei kuitenkaan tapahdu mitään räiskyvää, ennemminkin yhden ihmisen elämäntarina avautuu ja sisältä toki löytyy ikäviäkin asioita. Strout osaa kuvata erinomaisesti äidin ja tyttären välistä vaikeaa suhdetta, jossa tunteen ilmaiseminen on vaikeaa.

Sama kirjailija on kirjoittanut kehutun kirjan Olive Kitteridge, josta on myös tehty tv-sarja, jossa pääosassa loistava Frances McDormand. Kannattaa katsoa, sama erikoinen tunnelma myös tässä.

IMG_1511

3) M. A. Numminen: Passio Libertatis. Isona M.A. Nummis-fanina sain tämän mieheltäni lahjaksi antikvariaattikierrokselta. Jos erikoisesta tunnelmasta puhutaan, niin tässä sitä kyllä riittää aina Markku Inton esipuheesta asti: ”M.A. Numminen pukeutui hölkkäasuun eräänä pimeänä yönä olumpiakesällä 1980 Somerolla. Minä tupakoin maalaistalon pihanurmella. Äkkiä kuu pulpahti esille, Numminen seisoi valopisteessä ja lausui odottamattomalla voimalla: ”MAANINKA ON SAATAVA MOSKOVAAN!” Olin ymmälläni.”

IMG_2162

Omistuskirjoituskin kirjasta löytyi.

IMG_2164

4) Polly Morland: Metamorphosis – How and Why We Change. Tämä on kirja siitä miksi ihmiset muuttuvat, miten ihmiset muuttuvat ja miten muutos onnistuu. Sopii niin niille, jotka haluavat elämänmuutosta että niille, jotka johtavat ihmisiä/organisaatiota, joka olisi saatava muuttumaan. Yksi avaintekijä: tavat. Me olemme oikeastaan vain kasa tapoja ja jos haluaa muuttaa elämäänsä on muutettava tapojaan. Erinomainen kirja.

Metamorphosis_FINAL_COVER_v2-373x600-1

5) Harvard business Review:ssä oli erittäin kiinnostava ja herätteleväkin artikkeli talentista ja sen johtamisesta. Yleisesti ärsyttää tämän asian tiimoilla oleva kirjallisuus ja ”oppi” siitä syystä, että ihmisistä (olivat sitten kykyjä tai eivät) tehdään objekteja, joita manageerataan johonkin suuntaan. Samalla unohtuu, että organisaatio voisi hyötyä kyvyistään kuuntelemalla herkemmin ja suunnittelemalla uraväyliä vähemmän ylhäältä päin… Artikkeli löytyy täältä.

Finlandia2015 – Nanna Sumuvuoren arvio Panu Rajalan kirjasta Intoilija

Kirsi18.11.2015Aiheet: Kirja-arviot, Kirjavieras, Yleinen

Panu Rajala: Intoilija (WSOY 2015)

Luin eilen yöllä loppuun toisen Finlandia-ehdokasteoksen, Panu Rajalan Intoilijan. Eilen sain käsiini myös Laura Lindstedtin Oneironin ja Pertti Lassilan Armain aika -teoksen. Jälkimmäisen aloitinkin jo yön pikkutunneilla.

Lukijaheimolle totean, että jos pitää kiinnostavista ihmiskohtaloista, matkoista, valokuvista, pyöräilystä, vieraista maista, kulttuurihistoriasta ja epäonnisen rakkauden kuvauksista, tämä kirja kannattaa lukea. Kielen eräänlainen suomifilmimäisyys tökki aluksi, mutta siihen tottui nopeasti.

Intoilija on elämäkerrallinen romaani Konrad Into Nyströmistä eli valokuvaaja I.K. Inhasta. Teos pursuaa 1800-1900 -lukujen taitteen suomalaista kulttuurihistoriaa ja sen isoja nimiä. Inhalla oli suuria ystäviä aina Sibeliusta ja Ahoa myöten, mutta hän itse ei saanut elinaikanaan paistatella valokeilassa saati rypeä rahassa. Inha oli silti tuottelias. Hän otti matkoiltaan uskomattoman määrän kuvia, julkaisi kiitettävän määrän valokuvateoksia ja suomensi ahkerasti muiden kirjoittamia kirjoja. Inha oli myös toimittaja ja sotakirjeenvaihtaja, eräänlainen renessanssi-ihminen siis.

Inhan romaanihahmo on menestyneiden ystävien joukossa kuin nuuskamuikkunen, joka ei asetu aloilleen, ei saa omakseen elämänsä rakkautta, eikä viihdy kauaa paikoillaan. Kuvaaja kolusi Suomen ristiin rastiin ja matkusteli Euroopassa. Erityisesti hän rakasti Vienan Karjalaa, jonka elämää ja ihmisiä hän tallensi ahkerasti. ”Miksi ainainen levottomuus ajoi minua paikasta toiseen”, kysyy Inha itsekin.

Inha oli paitsi asialleen omistautunut valokuvaaja, myös polkupyöräintoilija. Hän luki Hämeen Sanomista artikkelin uudesta keksinnöstä, velosipedistä. Väitetään, että juuri Inha kirjaimellisesti keksi polkupyörän, siis sen suomennoksen. Hänestä tuli myös eräänlainen pyöräilylähettiläs, koska hän auttoi maahantuomaan kunnollisia pyöriä Englannista ja halusi muutenkin edistää pyöräilyn leviämistä.

Inhan eli elämänsä historian suurissa pyörteissä. 1800-lopulla kulttuuripiirit taittoivat peistä suomalaisuudesta ja maailma täyttyi uusista keksinnöistä: hehkulampuista, bensiinimoottoreista, elävistä kuvista ja puhelimista. Inha todisti sotakirjeenvaihtajana Balkanin sotaa, oli katsomassa Pariisin maailmannäyttelyä, seurasi Lontoossa raportointia buurisodasta ja tutustui Manchester Guardianin toimitukseen.

Rakkaus oli vaikeampaa. Inha oli kaksi kertaa vakavasti rakastunut, ensin Aini Bonsdorffiin, sitten Aino Krohniin, josta tulikin Aino Kallas. Inha etsi epätoivoisesti rakkautta, mutta se väisti häntä taitavasti. Kun rakkaus raastoi, Inha lähti matkaan, joko fyysisesti tai lukemalla kirjoja.

”Olin rikkain ihminen maailmassa, pääni sisus matkusti minne vain, kiipesi Himalajan vuorelle ja laski alas Niagaran putouksesta, nukkui yön Intian kuun alla ja vaelsi jäätynyttä tundraa niin kauas kuin silmä saattoi nähdä ja ylikin.”

Kyllä minä olisin Inhan matkaan lähtenyt, jos olisin ollut aikalainen.

PS: Kirjasta oli vähän aikaa sitten Ylen sivuilla plagiaattiväite, johon en ole tutustunut tarkemmin. Ilmeisesti ongelma on se, että Rajala on upottanut liikaa suoria lainauksia tekstiin merkitsemättä niitä sen kummemmin. Kirjan lopusta kuitenkin löytyy kattava lähdeluettelo. Tässä Hesarin Petäjän kirjoitus aiheesta sekä WSOY:n vastine syytökseen.