Kertomus tytöistä, jotka tekevät mahdottomia asioita, todetaan kirjan takakannessa. Eikä se aina ole ”nättiä” tai ”kilttiä”.
Uuden sukupolven Elena Ferranteksi kutsuttu Salvioni kirjoittaa vimmaisesti ja haluaa näyttää, että tytöt eivät ole vain kilttejä, pyhämekoissa kulkevia tottelevia myötäilijöitä, uhreja, objekteja vaan mitä suurimmassa määrin toimijoita: En pelkää mitään on kuin sotahuuto sille, että kaikki on mahdollista kun ottaa toimijuuden itselleen.
Kirja tapahtuu 1930-luvulla Pohjois-Italiassa, synkkänä aikana, jossa Mussolini puhuu radiossa ja ”Miehet kohtelevat naisia kuin elukoita”, kuten kirjan toinen päähenkilö Maddalena vihaisena toteaa. Kirja hyvästä ja pahasta, oikeudenmukaisuudesta, vihasta ja hurjuudesta.
Kenelle? No tämä kirja on raivokasta ”tyttöenergiaa”. Siis tytöille ja naisille, jotka kaipaavat vastapainoa kiltin tytön syndroomaan. Tai kaikenikäisten tyttöjen vanhemmille muistuttamaan, että ei vahingossa tukahduteta tyttöjen villiyttä ja voimaa.
Hesarin ylistävä arvio kirjasta täällä.
