Voiko kirja toimia sen energian varassa, mitä ei tapahdu, sen sijaan että keskittyisi siihen, mitä tapahtuu? kysyy The New Yorker arviossaan Emma Clinen Vieras-kirjasta.
Vastaus on: voi. Se toimii sen jännitteen varassa, joka syntyy odotuksesta.
Vieras on Alex, joka tuntuu olevan vieras niin ympäristössä, jossa elää kuin omassa elämässäänkin. Niin itselleen kuin muillekin. Osin siksi, että pyrkii mukautumaan muihin saadakseen jotain: rahaa, turvallisuutta, turruttamista. Hän on muiden hyväksikäyttäjä, hahmo, josta on vaikea pitää, mutta joka on myös kiehtova ja jota kohtaan kokee myös empatiaa. Alex ei tiedä minne on menossa, eikä se tunnu häntä kauheasti vaivaavan. Hän hyppii yhdestä huonosta päätöksestä toiseen maailmassa, jossa kaikki esittävät jotain roolia.
Kuten sanottu, kirjan energia on odottamisessa. Siinä jännitteessä, joka pitää lukijaa kiinni kirjassa: tapahtuuko kohta jotain kauheaa.
Kenelle? Tämä on kiehtova kirja, josta lukija saa sellaisen lukukokemuksen kuin haluaa. Tätä voi lukea ”dekkarimaisena” kirjana, pinnallisena kirjana tai syvällisempänä nykypäivän kuvaajana. Ohuena ihmiskuvana tai itse asiassa juuri sen ohuuden takia terävänä kuvauksena kompleksisessa maailmassa elävän nykyihmisen identiteettikriisistä.
