Antonio Munoz Molina: Sefarad (suom. Tarja Härkönen)
”Matkamies voi pysytellä hiljaa omissa oloissaan, mikä vieressä istuvien mielestä tuntuu salaperäiseltä, tai antautua juttusille ja ilman kiinni jäämisen pelkoa parannella tarinaansa liioittelemalla jotain elämänsä sattumusta matkakumppanilleen, jota ei tule sen koommin näkemään. En usko että on totta kun sanotaan, että ihminen voi matkustaessaan muuttua toiseksi, ei, hän vain keventyy, vapautuu velvollisuuksistaan ja kaikesta menneestä, samaan tapaan kuin supistaa kaiken omistamansa muutamaan harvaan matkalla tarpeelliseen tavaraan. Osa identiteetistämme, sen rasittavin puoli, perustuu sille, mitä muut meistä tietävät ja ajattelevat. Muut katsovat meitä ja tiedämme että he tietävät, ja kaikessa hiljaisuudessa he pakottavat meidät olemaan sitä, mitä he olettavat meidän olevan, toimimaan sillä tavalla kuin aiempi käytöksemme ja sen myötä tulleet tapamme antavat olettaa, tai ennakkoluulot, joita emme ole tienneet herättäneemme.”
Sefarad koostuu 17 erilaisesta tarinasta, joissa yhteisenä nimittäjänä on muukalaisuuden, toiseuden ja vainottuna olemisen kokemus. Olen kirjoittanut koko kevään kirjaa Muukalaisia – kuinka toisen ymmärtämisestä tuli niin vaikeaa ja tämä on kiinnostava tarinakokoelma inhimillisestä toiseuden kokemuksesta. Antonio Munoz Molina kirjoittaa identiteetistä, sen syntymisestä ja sen vankina olemisesta niin yksittäisen ihmisen kuin kokonaisen kansakunnan tai ryhmän näkökulmasta. Ja hienosti kirjoittaakin.
”Ihminen on suureksi osaksi sitä mitä muut tietävät, uskovat tai sanovat hänestä, sitä mitä he näkevät häntä katsoessaan: mutta mikä hän on silloin kun makaa yksin pimeässä eikä saa unta, kun hän liikkumatta vuoteessaan maatessaan ja pelkkä kahlitsematon mielikuvitus seuranaan kohtaa sietämättömän hitaasti matelevan ajan sen puhtaimmassa, abstrakteimmassa merkityksessään, sillä hän ei tiedä paljonko kello on eikä halua sytyttää valoja, jottei herättäisi vieressään nukkuvaa, niin ettei hän tietä, onko vielä keskiyö vai valkeneeko jo aamu.”
”Olet sitä mitä muut juuri nyt jossain puhuvat sinusta ja mitä joku, joka ei tunne sinua, kertoo kuulleensa sinusta ja mitä joku joka vihaa sinua kuvittelee sinun olevan.”
Jälleen kirjailija, jota voisi lukea uudelleen. Huoh, pinot…
