Carl Honoré: Slow – Elä hitaammin (suom. Outi Huovinen)
Carl Honoré on niitä alkuperäisiä slow-agentteja, In Praise of Slow ilmestyi 20 vuotta sitten (hitto kuinka aika menee nopeasti, oli ihan pakko vielä tarkistaa kirjan etulehdeltä, että oliko se tosiaan 20 vuotta eikä 10 vuotta sitten…).
Honoré irtisanoutui hommistaan ja ryhtyi saarnaamaan hitaamman elämän puolesta. Ja mikä siinä, tekemällä tehdyn kiireen ihannoinnissa ei sinänsä ole mitään hienoa. Mutta, mutta. Jollain tasolla tämä hitaamman, laiskemman, tekemättömyyden ihannointi ärsyttää. Virkeä ja terve ihminen toimii ja tekee, liikkuu ja hommaa. Ja toisaalta toimimisesta ja tekemisestä, liikkumisesta ja hommaamisesta tulee virkeyttä.
Hätkähdin kun joku julkkis totesi jossain haastattelussaan priorisoivansa aina nukkumista. Samalla lailla hieman kummastelen kuinka lepääminen ja mielenrauha nostetaan elämän tarkoitukseksi. On itsestään selvää, että palautumisesta, rentoutumisesta ja elämästä nauttimisesta kaikin aistein kannattaa pitää huolta. Samalla uskon, että elämän tarkoitukseksi ne eivät riitä, ennemmin ovat edellytyksiä hyvälle elämälle.
Hitaammin ei välttämättä ole paremmin. Ja toisaalta elämässä on monenlaisia vaiheita, kiihdyttämistä ja jäähdyttämistä, sopivassa suhteessa toivottavasti.
Honorén viimeisin kirja taitaa olla vuodelta 2018, Bolder: Making the most of our longer lives. Olen itselleni kirjoittanut kirjasta vuonna 2019 seuraavaa:
Mitään sanomaton kirja hyvästä aiheesta. Jotain kertoo se, että parhaat sitaatit eivät kirjoittajan. Parasta ja inspiroivinta antia se missä kerrotaan missä iässä (kuinka vanhana) kukin on mitä historiassa saavuttanut. Kuten esim. David Bowie: “I think ageing is an extraordinary process whereby you become the person you always should have been.”
Saatanpa pistää tämän kirjan kiertoon.
