Jean Giono: Mies joka istutti puita (suom. Tuukka Kangasluoma)
Hieno pieni tarina sinnikkäästä toiminnasta ja elämän merkityksellisyydestä. Muistuttaa siitä kuinka aina kannattaa tehdä asioille jotain, vaikka kuinka pieneltä tuntuvaa.
”Kolmen vuoden ajan, niin kuulin, hän oli jo istuttanut puita tässä yksinäisyydessään. Satatuhatta hän niitä oli pannut kasvamaan. Sadastatuhannesta kaksikymmentä tuhatta oli versonnut taimeksi. Mutta niistä kahdestakymmenestä tuhannesta piti puolet laskea menetetyiksi, olihan olemassa jyrsijöitä ja muutenkin, mahdotontahan sitä on tietää mikä nyt on Kaitselmuksen suunnitelma. Kymmenen tuhatta tammea oli silti jäljellä, ja ne kasvaisivat nyt täällä missä ennen ei ollut yhtään mitään.
Miestä kuunnellessani aloin aprikoida hänen ikäänsä. Yli viisikymmenvuotiaalta hän näytti. No, viisikymmentäviisi, hän sanoi minulle. Ja nimekseen hän sanoi: Elzéard Bouffier. Hänellä oli ollut ennen maatalo alempana tasangolla. Siellä hän oli elämänsä elänyt. Ainoan poikansa hän oli menettänyt, sittemmin myös vaimonsa. Niin hän oli vetäytynyt yksinäisyyteen, jossa hän nautti elämän hitaudesta, lampaittensa ja koiransa seurasta. Näistä seuduista hän arveli, että maa kuolee, jos puut puuttuvat. Hän lisäsi vielä, että koska hänellä nyt ei ollut tärkeämpääkään tekemistä, hän oli päättänyt vähän kohentaa asioita.”
