Jonathan Franzen: What If We Stopped Pretending?
”Finally, overwhelming numbers of human beings, including millions of government-hating Americans, need to accept high taxes and severe curtailment of their familiar lifestyles without revolting. They mus accept the reality of climate change and have faith in the extreme measures taken to combat it. They have to set aside nationalism and class and racial resentments. They have to make sacrifices for distant threatened nations and distant future generations. They have to be permanently terrified by hotter summers and more frequent natural disasters, rather than just getting used to them. Every day, instead of thinking about breakfast, they have to think about death.”
Jonathan Franzen kirjoitti vuonna 2019 The New Yorkeriin esseen What if We Stopped Pretending?, joka myöhemmin ilmestyi kirjana. Essee ei saanut erityisen myönteistä vastaanottoa. Kuten alkusitaatti osoittaa, se on erittäin pessimistinen kirja ilmastonmuutoksesta. Vai onko? Ehkä se onkin realismia. Lopultahan vasta jälkikäteen voidaan kai osoittaa, oliko optimismiin tässä vaiheessa mitään syytä. Kriitikot kuitenkin pelkäsivät, että jos luo liian pessimistisen kuvan, emme jaksa tehdä enää mitään tekoja, joilla maailma voitaisiin vielä pelastaa ilmastonmuutokselta ja luontokadolta. Toisin sanoen, ihmisiä pitäisi vähän petkuttaa, suojella tiedolta, jotta pystyisimme tekoihin? Ehkä onkin päinvastoin.
Kirja on siis viiltävä, tosikkomainen ja realistinen essee siitä, kuinka olemme jo keskellä ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Meidän tulisi vakavasti miettiä sitä, kuinka niiden keskellä elämme sen sijaan, että mietimme valheellisesti, kuinka ne voidaan estää. Lintubongausta harrastava Franzen on erityisen huolissaan luontokadosta, muista lajeista, joita ihminen tuhoaa itsekkyytensä vuoksi.
“Although the actions of one individual have zero effect on the climate, this doesn’t mean that they’re meaningless. Each of us has an ethical choice to make.”