Kerttuli Wessman: Helsinki kehyksissä
Rakastan Helsinki-aiheisia kirjoja. Kolmannen polven helsinkiläisenä olen utelias näkemään Helsingin ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Menneeseen maailmaan pääsee monella tavalla: Kjell Westön tai Jukka Viikilän romaanin kautta, Signe Branderin valokuvien kautta tai vaikkapa taideteosten kautta, kuten tässä Helsinki kehyksissä -kirjassa.
Teos on koottu Helsingin kaupunginmuseon taidekokoelmasta. Kuten Helsingin sanomien uutinen kirjasta kertoo, ”Helsingin kaupunki alkoi sata vuotta sitten, 1906, kerätä valokuvia, taideteoksia ja karttoja, jotka kertoivat kaupungin muutoksesta. Siitä sai alkunsa kaupunginmuseon taidekokoelma, joka on siis vanhempi kuin itse museo. Museo perustettiin 1911, kun keruuta oli laajennettu esineisiin ja arkistoaineistoon.”
Teos voi olla yhtä aikaa taidetta ja toisaalta dokumentti aikansa Helsingistä, kurkistus aikalaishelsinkiläisten maailmaan, elämään ja kaupunkiin. Kuvien kautta voi päästä kiinni johonkin tunteeseen siitä, millaista oli olla helsinkiläinen 100 vuotta sitten.
Stanfordin professori Joshua Landy kuvaa kirjassaan The World According to Proust sitä kuinka taide tuo meille uuden mahdollisen universumin. Landy toteaa taiteen toimivan mahdollisten maailmojen monistajana. Jokainen ihminen näkee maailman hieman erilaisena, eri kulmasta. Se tarkoittaa sitä, että jokainen meistä näkee vähän erilaisen todellisuuden, vähän erilaisen maa-planeetan. Jos pystymme ilmaisemaan oman visiomme taiteen kautta, moninkertaistamme mahdolliset maailmat myös muille. Museossa tai galleriassa kiertely on kuin matkustaisi avaruudessa, lentäen tähdeltä tähdelle.
Samalla taide on tapa yhdistää ihmisiä ja elämiä vuosisatojen päässä toisistaan.
