Stina Tiselius: Patalappukirja (suom. Jaana Palanterä)
”Kaikki alkoi klassikosta.”
”Äitini opetti minut neulomaan, kun olin 8-vuotias.” Näin toteaa Stina Tiselius kirjassaan, joka kirjaimellisesti on kirja patalapuista, toisin sanoen, jos haluat kutoa patalappua etkä osaa tai haet inspiraatiota erilaisiin malleihin, tässäpä kirja siihen. Itse opin kutomaan ja virkkaamaan oman mummin ja Orimattilassa asuvan Anni-mummun avustuksella. Halu kutomiseen, virkkaamiseen ja käsitöihin tuli tietysti siitä, että mummi tykkäsi touhusta. En muista äitini koskaan tehneen käsitöitä. Omaa tytärtä olen yrittänyt innostaa sukkien kutomiseen. Toistaiseksi tämä tyytyy äidin kutomiin sukkiin. Ehkä taipumus hyppää aina yhden sukupolven yli?
En muista mistä oma kutominen alkoi, ehkä juuri patalapuista (eikö se ole aika perinteinen tapa aloittaa?), mutta sen muistan, että hommasta tuli heti kiinnostavampaa kun Anni-mummu opetti kutomaan lapasia – tästähän on hyötyä! Myöhemmin opettelin sukkien kutomisen, joka toimii pääntyhjennysharjoituksena tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten kaikkea muutakin, teen neulomistakin rykäyksittäin. Yhtenä kesänä otin tavoitteeksi kutoa 100 sukkaparia. No, hieman jäi puuttumaan. Hyvä ehkä niin.
