Kirjahyllystä 284/366

Kirsi     10.10.2024     ,

Avainsanat:

Richard Powers: Bewilderment

“Earth had two kinds of people: those who could do the math and follow the science, and those who were happier with their own truths. But in our hearts’ daily practice, whatever schools we went to, we all lived as if tomorrow would be a clone of now.”

Juuri nyt tämä kirja tuntuu taas ajankohtaiselta. Ympäristöjärjestö WWF:n tuore Elävä planeetta -raportti (Living planet) julkaistiin tänään ja se muistuttaa, että luontokato yhä pahenee ja elämme keskellä itseaiheuttamaamme sukupuuttoaaltoa. Raportti on kylmäävä.

Bewilderment on kirja surusta, monella tasolla. Surusta kuollutta äitiä kohtaan, surusta muita lajeja kohtaan ja surusta ymmärtämättömyyttä kohtaan.

“People, Robbie. They are a questionable species.”

Richard Powersin kirjassa Hämmästys (suom.Antero Tiittula), ovat pääosassa 9-vuotias poika, Robin, eräänlainen Greta Thurnbergin amerikkalainen vastine ja tämän isä, kertoja, astrobiologi Theo. Kirjassa kehitetään teknologiaa, jonka avulla rakennettaisiin eräänlaiset kollektiiviset aivot, auttaisimme toisiamme parantumaan, mutta myös lisäisimme toistemme ymmärrystä. Jos esim. olet masentunut, menet koneeseen, jossa aivojen kemiaa muutetaan yhdistämällä se jonkun toisen iloisempaan aivotoimintaan. Mieltä käsitellään enemmän ainutlaatuisena kuin poikkeavana tai sairaana: isä toteaa, että: “Everyone of us is an experiment, and we don’t even know what the experiment is testing.”

Herkkäviritteinen Robin kärsii luonnon mukana ja pohtii mm. sitä, että jos tulevaisuudessa tiede voisi mahdollistaa sen, että ihminen tietäisi millaista todella on olla joku muu (lintu, kala, koira tai toinen ihminenkin). Ihminen ei esimerkiksi pystyisi enää syömään eläintä, sillä eläin saa tavallaan vihdoinkin ääneen, kielen, joka ei tukeudu sanoihin ja fyysiseen ääneen vaan suoraan konkreettiseen kärsimyksen myötäkokemiseen ja ymmärtämiseen. Syvällinen ymmärrys ja myötäkokeminen mahdollistaisi ihmiselle samalla mahdollisuuden toimia toisin.

Riittääkö aika? Mikä on yksittäisen ihmisen vastuu?

“They share a lot, astronomy and childhood. Both are voyages across huge distances. Both search for facts beyond their grasp. Both theorize wildly and let possibilities multiply without limits. Both are humbled every few weeks. Both operate out of ignorance. Both are mystified by time. Both are forever starting out.”