Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta (suom. Sanna Manninen)
”Sellainen tämä maailma myös on. Se on myös toisistaan huolta pitävien ihmisten ketjuja.”
Mitä elämä on? Kokemusten ja havaintojen summasta kumpuavia reaktioita ja käyttäytymismalleja? Kuinka toinen kokee maailman, elämän ja vuorovaikutuksen? Mitä jos teknologia mahdollistaisi pääsyn toisen ja omaankin tiedostamattomaan?
Høeg kertoo tarinan aina hämmentävästi ja yllättävästi, jonkun lukijan oman tajunnan rajamailla, ymmärränkö edes mistä on kysymys? Samalla tarina on inhimillinen ja helposti lähestyttävä. Onhan lopulta kysymys siitä kuinka itsen ja toisen kanssa kokee yhteyttä tai erillisyyttä. Ajattelen, että ihmiselämän isoin tragedia on erillisyyden tunne, silloinkin kun sen ei tarvitsisi olla.
”Ne jotka tulevat tänne eivät ensisijaisesti tarvitse ymmärrystä. He tarvitsevat kohtaamista. On eri asia kohdata ihminen kuin ymmärtää häntä.”
“Yrittämällä itsemurhaa lapsi pyrki murtamaan kuoren ja saamaan yhteyden maailmaan. Oli ratkaisevan tärkeää, ettei lasta teljettäisi takaisin sisälle.”
Toistaiseksi Sinun silmiesi kautta on Peter Høegin viimeisin romaani.
”Tulevaisuus ei ole nykyhetken jatke. Eikä jatkoa nykyhetkelle. Tulevaisuus on virtualiteettien, mahdollisten tapahtumien kenttä.”
