Pertti Luukkonen: 50+ defenssiä
Identifikaatio, askeettisuus, dissosiaatio, dramatisointi, torjunta, syyllistäminen, valehtelu, rationalisaatio, kukkoilu, huumori, narsismi, projektio, vastarinta… Defenssejä. Piiloutumiskeinoja. Suojautumismekanismeja. Tapoja, joita ei itse välttämättä edes huomaa.
”Defensseillä eli minän suojautumiskeinoilla tarkoitetaan signaaliahdistuksen mobilisoimia automaattisia ja pitkälle tiedostamattomia pääosin intra-psyykkisiä prosesseja, jotka suojaavat minuutta erilaisilta ahdistuneisuuden kokemuksilta (angst, syyllisyys ja häpeä sekä ’sopimattomat’ ajatukset, tunteet ja muistot yms).”
Defenssi ei ole asia, joka on joillain. Defenssejä on kaikilla. No mitä sitten? Samalla kun defenssi suojaa se myös piilottaa. Se estää olemasta autenttinen oma itse ja luo naamioita, joiden sisällä saattaa lopulta olla tukalaa. Tunnet ehkä ihmisiä, jotka kun mennään syvällisiin tai vaikeisiin keskustelun aiheisiin, naureskelevat ja heittävät vitsejä? Defenssi. Joka estää ehkä kantajaansa tuntemaan ja luomaan yhteyttä. Tunnet ehkä ihmisen, joka tiukassa tilanteessa, selkä seinää vasten alkaakin keksiä tarinoita, mielikuvitusmaailman, päästäkseen tilanteesta eroon. Defenssi. Ja kuten äiti aina sanoi; valheella on lyhyet jäljet: tukala tilanne myöhemmin. Tunnet ehkä ihmisen, joka tehtyään virheen syytää siitä jotain toista? Defenssi. Jonka lopputulema on epäreilu, defenssin kantajan, syyllistäjän todellinen oppimiskokemus mahdoton ja olo kurja.
Defenssi kovettaa, jumiuttaa ja estää usein kokemasta elämää sellaisena kuin se on.
Ja kuten mieheni usein sanoo: ihminen on pelkkä kasa erilaisia defenssejä. Jos minulta kysyt, minulla on melkein ne kaikki – tavalla tai toisella, miedompina tai vahvempina. Tunnistaminen on ensimmäinen askel muutokseen.
Pertti Luukkosen kirja on kiehtova, opettavainen ja tärkeä. Eikä defenssiasiat ole niin yksinkertaisia, 50 lisäksi on ne muut:
+ muita defenssejä
”Anna Freudin kirjassa Minän suojautumiskeinot (1936) on defensseinä esitelty myös kääntyminen itseä vastaan ja kääntyminen vastakohdakseen. Kleiniläiseltä puolelta (Hinshelwood 1989) löytyy mm. omnipotenssi. Jerome Blackmanin teoreettisesti köykäisessä mutta näppärässä ’101 Defenses’ 2004) on runsaasti ad hoc -defenssejä, ja defensseiksi pantu myös semmoisia jotka perinteisesti on käsitetty enemmän oireiksi. Blackmanilla on mm. aggressorin vietteleminen, dedifferentaatio, de-animaatio, disidentifikaatio, epäautenttisuus, konkretisaatio, negativismi, psykogeeninen tic, provokaatio, ruminaatio, somatisaatio, takertuminen, väsymys ym.
Mutta vakuutan, että viidelläkymmenellä pärjää!”
Huh.
