Simone Berteaut: Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt (lyhentäen suomentaneet Leena Jokinen ja Heikki Kaskimies)
”Tytär syntyi katulyhdyn alla rue de Bellevillen numero 72:n kohdalla.
Parempaa entréeta saattoi tuskin odottaa henkilöltä, josta myöhemmin tuli realistisen tyylin chanson-laulajatar. Edith oli merkitty jo syntyessään.”
Vaikka kirjan kohde on kiinnostava, kirja tuntui kömpelöltä ja lapselliselta. Ehkä Simone Berteaut oli liian lähellä Edith Piafia (tämän sisarpuoli ja uskottu ystävä) tai sitten suomennos (lyhentäen suomennettu) aiheuttaa tökkimistä, mutta tämä kirja jäi nyt kesken. Pitkään tankkasin. Toisaalta kirjassa on sellainen aito, vähän hysteerinen sävy, jonka olen käsittänyt värittäneen Edith Piafin elämää. No, oli miten oli. Kesken jäi.
Kiehtova persoona silti. Pieni, suuri nainen.
”Mutta Edith oli kahdeksantoista vuotta vanha joka kerran kun hän rakastui. Se oli aina hänen ensimmäinen ja viimeinen suuri rakkautensa, se jonka kohtaa vain kerran, se joka kestää läpi koko elämän. Hän uskoi niin, ja minä uskoin myös.”
