Ansel Adams: In Color
Lisää harrastuskirjoja. 90-luvun lopulla päätin alkaa valokuvaamaan. Hankin kameran valokuvausliikkeestä, joka oli silloin Mannerheimintiellä ja jota ylläpiti todella ystävällinen pariskunta, joka neuvoi ja auttoi vuosikausia kaikessa valokuvaamiseen liittyvässä ja jotka kutsuin häihinikin (niihin toisiin : )).
Sain pidettyä pienen näyttelynkin Läsäkosken kyläkoululla ja edelleen välillä törmään valokuviin, joihin olen tyytyväinen (mm. San Marcon tulvehtiva tori, Tolentinon vanha mies jne). Ihmisistä kuvien ottaminen tuntui tunkeilevalta ja joku neuvoi, että kannattaa teeskennellä ottavansa kuvaa vaikkapa seuralaisesta, joka seisoo varsinaisen kohteen edessä. Niinpä tyttäreni (ja kyllä, tässä alkaa muodostua kiistatta kaava, tytär parka…) sai seistä ja poseerata, jolloin nappasin kuvan takana olevasta kahden vanhan italialaisnaisen kahvihetkestä (edelleen lempikuviani, josta tein taulunkin).
Ja kuten kyudossa, valokuvaamiseen liittyviä kirjojani selatessa taas mietin, pitäisikö kamera kaivaa kaapista?
Ansel Adams on tietysti valokuvaamisen suuria idoleita, ei itse asiassa värikuvistaan niinkään vaan hätkähdyttävistä mustavalkokuvista. Olen joskus nähnyt ”aidon” Adamsin New Yorkissa. Mielettömän upeita.
