Bruce Feiler: Life Is in the Transitions
Bruce Feiler käytti pari vuotta elämästään kiertämällä Amerikkaa ja haastattelemalla ihmisiä näiden elämästä, käännekohdista ja merkityksistä. Seuraavan vuoden hän käytti koodaamalla 225 haastattelua. Lopputulemana hän tunnisti 52 erilaista elämänmuutosta, tai rytmihäiriötä, joita ihminen elämässään voi kokea. Keskimäärin ihminen kokee elämässään 36 tällaista muutosta. Ne jakautuvat viiteen avainteemaan: Keho, rakkaus, työ, identiteetti ja uskomukset. Toisin sanoen tällaisia elämän muutostekijöitä on kaikilla inhimillisen elämän osa-alueella. Ne ovat pieniä ja isompia ja sitten ne ovat todellisia elämänjäristyksiä, jotka ravistelevat olemassaolomme ydintä.
Ne voivat olla omia valintoja. Päätämme muuttaa elämämme hyppäämällä tuntemattomaan; kaupunkilainen muuttaa maaseudulle luomuviljelijäksi, rakastut ranskalaiseen mieheen ja muutat Provenceen tai päätät ottaa loparit korporaatiosta ja perustaa oman yrityksen. Sitten on ne ennalta-arvaamattomat muutokset; terrori-isku, luonnonkatastrofi tai vaikkapa potkut työpaikasta voivat muuttaa elämämme suunnan hetkessä. Tällaisia isoja elämänjäristyksiä Feilerin mukaan ihminen kohtaa noin kolmesta viiteen elämänsä aikana.
Elämänjäristysten keskimääräinen kesto on viisi vuotta. Jos siis elämässä on viisi viiden vuoden elämänjäristystä, tarkoittaa se sitä, että 25 vuotta elämästäsi elät turbulenssissa, vielä hahmottumattomassa muutoksen tilassa.
Joko itse tai joku ystäväsi (tai työkaverisi) on sellaisen keskellä parhaillaan.
Me hahmotamme elämän helposti selkeänä kaavana tai kuviona, yleensä lineaarisena:
synnymme ja vanhenemme ja siinä välissä on erilaisia vaiheita. Joskus elämää on ajateltu toisinkin.
Aikaisemmat sivilisaatiot ovat hahmottaneet elämää syklisenä vaihtuvien vuodenaikojen mukaan: ihmiset olivat osa kehämäistä elämää, ympyrä ja samat rituaalit toistuivat vuodesta toiseen. Tällaista ajattelua voi havaita itsessä, jos esimerkiksi kuulut niihin, jotka edelleen syksyllä ostavat uuden penaalin ja teroittavat kynät – ainakin kuvaannollisesti – kun koulut alkavat. Ei ole sattumaa, että kansalaisopistojen kurssit täyttyvät ja tanssi-, musiikki-, keramiikka- ja sirkusharrastukset alkavat juuri syksyllä.
Myöhemmin ihmiset ryhtyivät ajattelemaan enemmän lineaarisesti, mm. raamattu esittää lineaarisen historiallisen kehityksen ja loi meille ajatuksen siitä kuinka ihminen ja tarina kehittyy aikojen kuluessa. Tästä lineaarisesta elämäkäsityksestä tuli vakio: ihmisen elämä kehittyi jaksoissa aina nuoruudesta avioliittoon ja vanhuuteen.
Mutta meneekö elämä niin lineaarisesti?
Vaikka käsitys lineaarisesta elämästä on vakiintunut, ei elämä usein noudata kaunista lineaarista kaavaa, ennustettavissa olevaa edistymistä siistien vaiheiden tai jaksojen kautta kohti kuolemaa. Ennustamattomia muutoksia tapahtuu koko ajan ja kompleksisessa ajassa niitä tulee tapahtumaan koko ajan enemmän. Yhä vanhemmat naiset synnyttävät vauvoja, elinikä pitenee, hormonihoidot ja botox pitävät meitä ”nuorina” eikä avioliitto välttämättä ole enää elinikäinen.
Elämänkaarifilosofia on pulassa, kun elämänkaari onkin pidentynyt ja mutkistunut. Se muistuttaa enemmän siksakia kuin kaunista kaarevaa linjaa. Milloin nykyään edes alkaa keski-ikä? Ja onko ikäkin itse määriteltävissä: onko boomerius asenne- vai ikäkysymys?
Näistä ja monista muista asioista Feiler on kirjoittanut kiinnostavan, havainnollisen ja konkreettisen kirjan. Myös siitä kuinka pienet kaunistavat somevalheet elämästämme vaikuttavat siihen, kuinka näemme itsemme ja muut. Feiler toteaa, että kiiltokuvaelämän esittäminen on johtanut siihen, että me emme enää osaa kertoa tarinaa omasta elämästämme tavalla, jossa vastoinkäymiset ovat osa normaalia elämää ja niistä päästään yli lusimalla. Sen sijaan oma todellisuus tuntuu helposti toivottomalta, oma elämä merkityksettömältä ja vastoinkäymiset lopullisilta.
Kiinnostava ja ajankohtainen kirja edelleen.
