Orhan Pamuk: The Naive and The Sentimental Novelist
Mitä tapahtuu, kun luemme romaania?
Tätä miettii kirjailija Orhan Pamuk, joka on koonnut kirjaan The Naive and The Sentimental Novelist luentojaan kirjoittamisesta ja lukemisesta. Kirja on todella kiinnostava – joskin paikoin vähän akateeminen – kokoelma Pamukin ajatuksia.
Hän kirjoittaa mm. romaanien keskuksesta tai keskiöstä. Mistä se johtuu, että kun luemme kirjaa, me rivien lukemisen lisäksi haemme siitä jotain muutakin. Tarkoitusta, merkitystä, salaisuutta, olennaista. Meillä on syvä usko siihen, että sisällä on jotain. Jotain mikä täytyy tajuta, josta teksti vihjaa, mutta joka kuitenkin täytyy itse kaivaa. Usein kun kirjoista puhutaan, etsitään itse asiassa juuri tätä keskusta. Kysytään kirjailijalta esimerkiksi, että mitä tämä tarkoitti jollain hahmolla, tapahtumalla tai lauseella. Etsitään sitä ”mitä kirjailija sinne on meitä varten piilottanut”. Pamuk sanoo siitä mm. näin:
”When we read a novel, we devote our primary energy not to judging the entire text or to logically comprehending it, but to transforming it into pictures, clear and detailed in our imagination, and to taking our place within this gallery of images, opening our senses to all its many stimuli. Thus, the hope of finding a center encourages us to be mentally and sensually receptive, to employ our imagination with hope and optimism, to enter the novel quickly, and to locate ourselves within the story.”
Ja:
”I believe that the highest achievement of a novelist, as a creator and an artist, is the ability to construct the form of a novel as an enigma – a puzzle whose solution reveals the novel’s center.”
Pamuk käsittelee myös luvussaan Mr Pamuk, Did All This Really Happen To You? sitä kuinka meillä on tarve miettiä, kuinka paljon kirjailija laittaa itsestään kirjojensa tarinoihin. Hän sanoo, että lukijoita on kahdessa ääripäässä:
- Complete naive readers, who always read a text as an autobiography or as a sort of a disguised chronicle of lived experience, no matter how many times you warn them that they are reading a novel.
- Completely sentimental-reflective readers, who think that all texts are constructs and fictions anyway, no matter how many times you warn them that they are reading your most candid autobiography.
Hän kehottaa meitä olemaan jotain siltä väliltä. Tyypit, jotka eivät pysty näkemään fiktiossa myös fiktion taikaa, ovat tylsiä: ”I must warn you to keep away from such people, because they are immune to the joys of reading novels.”
Pamuk itse sekoitti mielestäni tarkoituksella ihmisten päät esimerkiksi romaaninsa Viattomuuden museo yhteydessä. Viattomuuden museo on kirja, josta on todella vaikea päätellä, ettei se olisi jonkinlainen omaelämäkerta. Liittyyhän tarinaan oikea museorakennus, oikea keräily, vanhat kesämekot sun muut. Laitoin minäkin yhden kaverin, joka oli Istanbulissa niihin aikoihin, kun kirjaa luin etsimään tuota rakennusta…
