Tim Harford: Messy
”I will stand up for messiness not because I think messiness is the answer to all life’s problems, but because I think messiness has too few defenders. I want to convince you that there can sometimes be a certain magic in mess.”
Tiedät ehkä sen ajatuksen, jonka mukaan pöytäsi sotku/siisteys vastaa mieltäsi ja siksi hyvää työtä ei voi syntyä sotkuisessa ympäristössä? Ei ole totta. Tim Harford todistaa kirjassaan kuinka sotku onkin hyvä asia.
Olen jonkin sortin siivousfriikki ja myös siksi tämä kirja aikoinaan kiinnosti. Mitä hyvää sotkuisuudessa muka on?
Harford ei kuitenkaan jää pinnalle pohtimaan työpöytiä vaan menee syvemmälle ja pohtii epämukavuutta, diversiteettiä ja sekaisuuden filosofiaa. Sitä kuinka ihmiselle tekee hyvää välillä olla hallitsematta elämää ja arkea kurinalaisesti ja hypähtää pois uomastaan. Se vaatii usein alistumista sotkulle ja epämukavuudelle. Se on kuitenkin kaiken uuden edellytys.
”As long as you’re exploring the same old approaches, Brian Eno explains, ‘you get more and more competent at dealing with that place, and your clichés become increasingly clichéd.’ But when we are forced to start from somewhere new, the clichés can be replaced with moments of magic.”
Harford kertoo kirjassaan Lontoon metrolakosta vuonna 2014. Lakon takia 171 metroasemaa 270:stä suljettiin kahdeksi päiväksi. Ihmiset joutuivat pakosta vaihtamaan totuttuja reittejään, työmatka kulki eri kautta kuin aikaisemmin ja se tuotti valtavasti epämukavuutta. Kun lakko loppui tapahtui kuitenkin jotain hämmästyttävää. Kaikki eivät palanneetkaan samalle vanhalle lakkoa edeltävälle reitilleen. Lakon jälkeen yksi matkustaja kahdestakymmenestä muutti reittiään pysyvästi. He ehkä löysivät pakon sanelemana sujuvamman, kauniimman tai jännittävämmän reitin kuin alkuperäinen reitti, jota oli kuljettu ehkä jo vuosikausia.
Yleensä mikä tahansa muutos vaatii sysäyksen. Joskus se voi olla pakko. Se sysää epämukavuuteen (pitää miettiä uusi reitti, ehkä kävellä (!) jne) ja uuteen. Joskus uusi voi ollakin parempaa. Alun sotku/epämukavuus muuttuu uudeksi tavaksi.
Sama asia koskee diversiteettiä. On ihan selvää, että kun ihmisillä on erilaisia tapoja, kieliä ja uskomuksia aluksi asiat ovat hankalampia kuin jos olisimme kaikki samanlaisia. Ihmisten pitää tottua toisiinsa ja siihen, että toisen tavat, kieli tai uskomukset eivät välttämättä ole huonompia vaan vain erilaisia. Erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset, eri taustoista, ammattialoilta tulevat ihmiset ja eri ikäiset ihmiset tuovat eri puolen asioihin. Se ei aina ole mukavaa kuten Tim Harford kirjassaan todistaa. Aito diversiteetti tuo ryhmään epämukavuutta, josta on kuitenkin hyviä seurauksia.
Ja oli Tim Harford myös niitä, jotka jo melkein 10 vuotta sitten ymmärsivät, että:
“Social media sites have no incentive to act in ways that encourage deep and meaningful conversations among friends.”
