Yoko Ogawa: The Diving Pool (kääntänyt Stephen Snyder)
”It’s always warm here: I feel as though I’ve been swallowed by a huge animal.”
”Very disturbing” totesi Hilary Mantel kirjasta. En muista tästä kirjasta, jossa on kolme novellia, oikeastaan mitään muuta kuin sen, että tuon määreen se todella täytti. Tarinat olivat outoja, jotenkin vinksallaan ja ”vääriä”. ”Psykologista kauhua” on joku määritellyt kirjan tyylilajia. Sitä lukiessa ei oikein tiedä mikä on ”totta” ja mikä vain kuvitelmaa. Mitä tarinoissa ”oikeasti” tapahtuu? On varmasti myös niin, että jos tuntisi japanilaista kulttuuria syvemmin, kirjaan muodostuisi merkityksiä, joita nyt ei huomaa.
Tämä kirja on ensimmäinen englanniksi käännetty kirja Ogawalta, joka on kirjoittanut mm. The New Yorkeriin.
Ogawalta on suomennettu kirjat Professori ja taloudenhoitaja (suom. Antti Valkama) ja Muistipoliisi (suom. Markus Juslin). Ensimmäisen olen lukenut (siitä lyhyesti ajatuksia täällä), toista en. Professori ja taloudenhoitaja oli muistaakseni ihan hyvä, mutta ei tyyliltään vastaava tämän kirjan kanssa.
Olen ehkä löytänyt tämän jostain ulkomaisesta kirjakaupasta tai vaikkapa The New York Timesin listoilta. Näiden kirjojen lukeminen, joita ei sittemminkään suomenneta, on vähän kummallinenkin kokemus. Lukeminen on tietysti yksinäistä puuhaa, mutta lukijana on mielenkiintoista jakaa lukukokemusta muiden kanssa, lukea yhtä aikaa. Tämän(kin) kirjan lukeminen on vähän kuin löytäisi jonkun kiinnostavan aarteen, mutta ei voikaan jakaa sitä.
