Percival Everett: James
Tämä on kirja audiokirjahyllystäni, kuuntelin kirjan kesällä. Törmäsin siihen keväällä ehkä The New York Timesin suosituksissa (The New York Times suitsuttaa kirjaa täällä), sen jälkeen kirjaa on suositellut mm. Barack Obama.
James on toinen näkökulma Mark Twainin vuonna 1884 julkaistuun klassikkoon Huckleberry Finnin seikkailut. Tällä kertaa tarina kerrotaan Jim-nimisen, kirjassa James, karanneen orjan näkökulmasta. Näkökulman vaihtaminen on shokeeraavaa. The New York Times kuvaa sitä näin: Etelä, sellaisena kuin näemme sen Jamesin silmin, on valkoisille suunnattu Truman Show, jossa mustat näyttelijät varovat tarkasti rikkovansa roolihahmonsa.
James-teoksessa Everett palaa Twainin romaaniin tavoitteenaan palauttaa Jimille hänen ihmisarvonsa. Everett luo uudelleen romaanin ja sen koko maailman pyrkien sovittamaan hahmot ja juonen yhteen sen kanssa, mikä meille nykyään on ilmeistä liittyen orjuuteen. Tuloksena on syvällinen ja ajatuksia herättävä teos – osittain alkuperäisteoksen kritiikki ja osittain sen juhlistus. Ihan varmaa on, että sitä lukiessa huomaa kuinka helposti jää huomaamatta asioita toisesta näkökulmasta ja kuinka tämä näkökulma vuosien saatossa värittää montaa asiaa, uskomusta ja tapoja.
Kirjan nerous tulee siitä keskeisestä ajatuksesta, että ”Jim” on esitys, naamio, joka kätkee alleen todellisen Jamesin. Ensinnäkin, James ei puhu niin kuin Twain – tai Huck – ajattelee hänen puhuvan. Yksityisesti, kirjoittaen (kyllä, James osaa lukea ja kirjoittaa) ja muiden mustien ihmisten keskuudessa James käyttää korrektia ja muodollista englantia. Esittäminen on pakollista, sillä, kuten James kertoo lapsilleen, valkoisten pitää kokea ylemmyyttä, joka tuo näille turvallisuutta. Mitä ylempiarvoisina he itsensä tuntevat, sitä turvallisempaa orjilla ja näiden perheillä on. Niinpä James opettaa omia lapsiaan esittämään tyhmää, sellaista, jollaisena valkoiset orjat näkevät. Everett osaa kirjoittaa niin, että tämä on yhtä aikaa jotenkin huvittavaa ja sitten kuitenkin ennemmin sydäntäsärkevää.
James on kirjassa moniulotteinen hahmo, joka mm. käy sisäistä dialogia Jean-Jacques Rousseaun, Voltairen and John Locken kanssa, myös orjuudesta.
Kirjan luettuaan alkaa miettiä omia muitakin ajatuksia ja näkemyksiä. Niistäkin on kenties toinen näkökulma.
Tämä on mielestäni todella tärkeä kirja, joka kannattaa lukea. Tai kuunnella, äänikirjan lukija on todella miellyttävä ääneltään ja lukemisrytmiltään.
