Kirjahyllystä 360/366

Kirsi     25.12.2024     ,

Avainsanat:

Teemu Kunto: Minimalismi

”Minimalismissa on kyse olennaiseen keskittymisestä ja kaiken tarpeettoman hylkäämisestä.”

Ja juuri tuossa lauseessa on ajatus, joka häiritsee minua minimalismissa. Ihminen ei nimittäin aina tiedä etukäteen, mikä on turhaa ja mikä olennaista. On helppoa toki todeta, että läheiset ihmiset, terveys, maailmanrauha jne ovat oleellisia asioita. Onko elämä sitten täysipainoista, jos keskittyy vain niihin asioihin? Ja eikö oleellisempaa ole se, millä tavalla niihin keskittyy? Kun minimalisoi elämänsä, eikö samalla sulje pois monta mahdollisuutta sellaiseen, josta tuleekin elämälle värit ja sisältö?

Teemu Kunto kertoo kirjansa esipuheessa oman tarinansa ja toteaa yhdessä kohtaa, että ”Ajattelin kyllä, että jonakin päivänä minäkin ryhdyn ihan oikeasti minimalistiksi. Mutta sen aika ei ollut vielä.”

Itse voisin sanoa, että en oikeastaan koskaan tosissani ole ajatellut ryhtyväni minimalistiksi. Minulla on t-paitakin, jossa on teksti: Yes is More. Mutta. Intohimoisena siivoajana, järjestelijänä ja elämänsuunnittelijana, minimalismissa on osia, jotka viehättävät minua. Hälinän ja häiriöiden maailmassa minimalismissa on myös puolensa.

Kun nyt uudelleen lukaisin tämän kirjan, sain mielettömän innon siivota kaikki kaapit ja vintinkin. Eikä edellisestä siivouskerrasta ole kuukauttakaan. On siis kohta minussa, jota minimalismin tietty järjestelmällisyys puhuttelee. Huomaan myös, että mitä fiksummin vaatekaappi on järjestelty, sitä vähemmän mietin mitä puen päälleni, tosin useimmiten ihan samat vaatteet. Sekin kiehtoo miksi jotain haluaa säilyttää, vaikka ei käytä ja tietää lähes 100 prosenttisen varmasti, ettei aiokaan. Esimerkiksi se kukallinen rimpsumekko, joka on Pariisista. Tiedän kyllä, että säilytän pientä Pariisi-tunnelmaa kaapissani, mutta se on liikaa päälläni.

Tavarat ovat minusta kiehtovia aina kirjoistani siihen alastonta naista esittävään patsaaseen, jonka olen ostanut ollessani teininä äitini kanssa Kreetalla. Osa tavaroista on välillä vintillä tai kellarissa, osa mummin vanhoista huonekaluista varastossa. Ja sieltä ne voivat taas sopivalla fiiliksellä palata sisustukseen. Tavaroissa on kiinni myös tunteita ja muistoja. Mummi on istunut tuossa tuolissa (joskin se on päällystetty sen jälkeen, tykkäisiköhän mummi uudesta väristä?). Tavaroiden kautta voi ajatella ”puhuvansa” rakkaiden ihmisten tai paikkojen kanssa; kirja, jossa on ystävän omistuskirjoitus, isän koulussa tekemä pannunalunen, ensimmäiseen omaan asuntoon hankittu renginkaappi (joka on nyt osa tyttären kodin sisustusta).

Teemu Kunton kirja on silti parhaasta päästä minimalismikirjoja, kiinnostava ja kattava katsaus minimalismin eri tapoihin ja ulottuvuuksiin. Innostavakin. Myös parisuhdetta voi pohtia tämän näkökulman kautta kiinnostavasti ja uudella tavalla. Kirja kuvastaa aidosti elämäntapaa, ei vain suhdetta siivoamiseen tai järjestelyyn. Se on kirja paitsi siitä, kuinka lievitämme turhaan eksistentiaalista ahdistustamme ostamalla turhaa mutta myös siitä, kuinka käytämme huolettomasti aikamme roskaan.

”Jos näytät minulle kalenterisi ja tiliotteesi, niin kerron, mikä sinulle on ihan oikeasti tärkeää.”

Vimmaisena elämänsuunnittelijana tämä aika vuodesta on tietysti kiireisintä ja hienointa: kuinka käytän vuoden 2025, mikä on vuoden teema, entä vuoden kappale. Millaisia tavoitteita vuodelle laitan. Toki tiedän, etteivät kaikki toteudu, usein hyvä niin. Tiedän, että yllättäviä asioita tapahtuu. En lukkiudu suunnitelmiini enkä rajoita elämääni vain sen mukaan mitä olen suunnitellut etukäteen. Kuten sanottu, en ole minimalisti. Silti tämä ajatus tuntuu tarpeelliselta:

”Suositeltavaa onkin määritellä selkeä tavoite: mitä haluaa elämästään vähentää tai mille tehdä lisää tilaa, miten ja milloin sen tekee ja ennen kaikkea miksi. Kun tavoite on selvä, on oman elämän yksinkertaistaminen enää aloittamista vaille valmis.”

Ja niinhän se on, että ”Jokainen ihminen joka tapauksessa syntyy ja kuolee minimalistina.” Siinä välissä kuitenkin monenlaiset asiat tuovat merkitystä elämään. Jokainen voi itse miettiä mitä ne ovat ja kuinka niille antaa myös aikaa.