“Täytyy miettiä kirjan uudelleen lukemista ja siihen liittyviä riskejä, etenkin kun on rakastanut sitä edellisellä kerralla. Aina on olemassa vaara, ettei se vastaakaan odotuksia, että lukija ei jostain syystä enää pidäkään siitä yhtä paljon. Kun niin käy – ja minulle sitä sattuu kaiken aikaa (ja yhä useammin sitä mukaan kuin ikää karttuu), vaikutus on niin masentava, että nykyään avaan vanhoja suosikkejani vain hyvin varovasti.”
Sigrid Nunez: Paras ystävä (suom. Kristiina Drews)
Tätä vuotta on leimannut kirjahyllyn siivouksena aloitettu projekti. Kävin läpi koko kirjahyllyni ja postasin päivittäin niistä jotain. En valinnut parhaita tai mieleenpainuvimpia kirjoja vaan jollain lailla läpileikkauksen siitä mitä kaikkea hyllyssä on. Ajatuksissa oli, että nyt vuoden lopussa minulla olisi siisti lista poistetuista, kaunis excell hyllyn nykytilasta ja muutenkin harmoninen mieli hyllyni ja kirjojeni suhteen. Kävi ilmi, että olen surkea kirjahyllyn siivoaja. Sen sijaan että olisin heittänyt kirjoja pois, kasasin niitä erilaisiin pinoihin ympäri kotia: olihan hyllyssä paljon aarteita, jotka oli jäänyt lukematta. Samaan aikaan uusia putkahteli (en yhtään ymmärrä miten ne meille saapuivat…) uusiin pinoihin luettavaksi. Tilastointini petti heti ensimmäisinä kuukausina. En nauti excelleistä vaan lukemisesta. Huomaan, että en erityisesti kaipaa kirjahyllyyni järjestystä, elämä on sotkuista, kirjat ovat elämää. Toki en suhtaudu mihinkään muuhun asiaan samalla tavalla…
Olen melko varma, että minulla on nyt enemmän – ei vähemmän – kirjoja kuin vuoden alussa. Luin noin 200 kirjaa (osan kuuntelin), mutta huomaan, etten siinäkään erityisemmin halua listata top10:ä tai sanoa mikä olisi paras lukemani kirja tältä vuodelta. Luetut kirjat ovat niin erilaisia, ettei niiden vertaaminen keskenään ole mahdollista.
Puolessa välissä vuotta koin pienen kriisin. Jatkuva kirjahyllyn kaivaminen ja kaikkien kirjojen läpikäyminen herätti eksistentiaalisen kysymyksen: mitä hemmettiä mä näillä kaikilla oikein teen? Tajusin nimittäin, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä en tule lukemaan kirjoja enää uudelleen. Jos vuoden kuluttua käyn hyllyä läpi, löydän sieltä edelleen lukemattomia kirjoja, 10 vuoden päästä vielä enemmän jne. Jos en kerran käytä niitä, mitä oikein niillä teen? Olin jo valmis kärräämään koko paskan kierrätyskeskukseen. Saisinpa seinätilaa vaikkapa taiteelle…
Kesäloma tuli selvästi hyvään paikkaan.
Jäin kuitenkin miettimään kirjojen merkitystä. Voin ajatella, että iso osa kirjoista edustaa omaa elämääni, vähän kuin valokuva-albumi. Siksi hyllyni ei sisällä vain elämäni ”parhaita” kirjoja vaan kaikenlaisia opuksia, joilla on jossain elämäni ajassa ollut minulle merkitystä. Pelkkä vilkaisu kirjojen selkiin muistuttaa eletystä elämästä, erilaisista hetkistä, paikoista ja ihmisistä, jotka liittyvät kirjoihin. Sanotaan, että ihminen muistaa parhaiten sellaiset asiat, tilanteet, ajat ja tapahtumat, joihin liittyy voimakas tunnetila. Voisiko olla niin, että kirjan luoma vahva tunnetila itse asiassa toimii muistin apuvälineenä? Kun otan jonkun kirjan hyllystä siihen saattaa liittyä niin vahva muisto, että kirjaimellisesti muistan miltä jossain vaikkapa tuoksui, missä kirjaa luin. Tai johonkin liittyy vahvasti jonkin itselle tärkeän ihmisen muisto. Joskus muisto on niin vahva, että jos ihmissuhde on särkynyt, koko kirja on pakko poistaa hyllystä muistuttamasta.
Siis valokuva-albumina, muistin välineenä, entäs sitten ne kirjat, joita en ole edes vielä lukenut?
Kirjaan voi liittyä toki vahva muisto, vaikka sitä ei olisi lukenut. Sen on voinut saada lahjaksi joltain itselle merkitykselliseltä ihmiseltä. Tai sen on voinut hankkia jostain merkityksellisestä paikasta. Kirja tuo heti mieleen Lontoon, Pariisin, Los Angelesin tai Mikkelin. (Mikkelin Suomalainen kirjakauppa on vakiokohde kesälomilla).
Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kirjat edustavat minulle myös pysyvyyttä, turvallisuutta ja kotia. Seinät voivat vaihtua, kirjahylly kirjoineen tulee aina mukana.
Törmäsin jossain myös ajatukseen siitä, että kirjahylly on kuin viinikellari. Kirjoja kerätään kuin hienoja viinejä nautittavaksi oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeassa mielentilassa.
Se tuntuu hyvältä ajatukselta.
Mietin, mitkä vuoden 2024 luetuista kirjoista tekivät minuun vaikutuksen, jonka haluaisin jakaa. Todella moni. Valitsin 52, olkoon jokaiselle viikolle yksi. Kirjat ovat keskenään erilaisia ja vertailukelvottomia enkä edes yritä laittaa niitä järjestykseen.
Sigrid Nunez: Paras ystävä (suom. Kristiina Drews)
”Koko asunto haisee koiralta, sanoo vierailulle tullut tuttava. Vastaan että hoidan homman. Toisin sanoen en kutsu tyyppiä kylään enää koskaan.”
“To be alive right now and to try to be aware of the broader impacts of my own actions feels like drowning.”
Ali Smithin koko sarja kesästä syksyyn
Michiko Aoyama: What you are looking for is in the library
“Life is one revelation after another. Things don’t always go to plan, no matter what your circumstances. But the flip side is all the unexpected, wonderful things that you could never have imagined happening.”
Emmanuel Carrère: Yoga
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä – Marcel Proust lukupiiri tuotti paitsi lukunautintoja myös ilahduttavia ja syviä keskusteluja (blogista löytyvät postaukset kaikista kirjasarjan osista)
Wolfram Eilenberger: The Visionaries
Michael Cunningham: Day
“It might be the wrong place. Or it might be the right place, and her expectations were wrong. It’s impossible to tell.”
Adam Phillips: On Giving Up
“As though it may not always be exactly death we fear but the death in life we might find ourselves living or having lived. As though one could live a life that could turn out not to have been one.”
Rick Rubin: The Creative Act: A Way of Being
“Create an environment
where you’re free to express
what you’re afraid to express.”
”Ehkä hänen ei tarvinnut olla varma mistään. Ehkä ihmissydän oli juuri niin sekava ja kaikki romantiikka oli syvälti epävarmaa ja tulevaisuus oli vailla ratkaisua, eikä se haitannut. Ehkä tosirakkaus olikin juuri sitä: kaoottisen tapahtumisen hyväksymistä. Ja ehkä ainoat tarinat, joilla oli siisti ja varma lopputulema, olivat valheita, satuja ja salaliittoteorioita. Ehkä asia oli niin kuin tohtori Sanborne sanoi: varmuus oli vain tarina, jonka mieli loi puolustautuakseen elämisen tuskalta. Mikä tarkoitti lähes määritelmällisesti, että varmuus oli tapa välttää elämistä. Oli mahdollista joko valita olla varma tai valita elää.”
Eino Saari: Kuuntelemisen taito
”Olen polyfoninen kokonaisuus. Tunnen sisäisestä diversiteetistäni murto-osan.”
Larry McMurtry: Walter Benjamin at the Dairy Queen
“The iron rule in a bookshop is that good books don’t pull bad books up; bad books pull good books down.”
“The paradox, then, is that we control nothing, but we influence everything. As chaos theory proves, in an intertwined system, every action has an unforeseen ripple effect. Nothing is meaningless. And that yields a profound truth: that everything we do matters.”
Claire Keegan: Kasvatti
”Me kävelemme mitään puhumatta, niin kuin ihmiset tekevät joskus kun ovat onnellisia. Ja heti kun olen ajatellut niin, tajuan että päinvastainenkin on totta.”
Wendy Brown: Nihilistic Times
”Values are irreducible in politics and cannot be extinguished without extinguishing political life as such. Weber saw this threat of extinction in the possibility that politics might be overwhelmed by bureaucracy or reduced to administration, technocracy, raw interest, or power play.”
Ludmila Ulitskaya: The Body of the Soul
“By the time life was brought to perfection old age arrived.”
Jonathan White: In the Long Run
”When politics grows too focused on the near term, it is not just the lives of future people that suffer but the democratic commitments of the living.”
John Boyne: Water
”He seems so excited to be on this boat. He is breathless for the life he’s entering into and I hope that he will not know pain or betrayal or disappointment, but of course he will, because he’s alive and that’s the price we pay.”
Marine Tanguy: The Visual Detox
“According to Professor Semir Zeki’s research at UCL, viewing art gives the same pleasure as falling in love – he found that looking art immediately stimulates the same parts of our brains that trigger the dopamine pleasure response.”
Lyn Slater: How to Be Old?
“Is it really about having positive expectations about being old, or is it simply having positive expectations about yourself and others?”
“Taking control of how you want to live your life and what story you want to tell about yourself is an act that transcends age.”
Maurice Samuels: Alfred Dreyfus – The Man at the Center of the Affair
”Heräämistä edeltää nähdäkseni usein tila, jossa asiat tiedostetaan, mutta puuttuu voima ja rohkeus yrittää muuttaa niitä. Tähän voi olla monia syitä. Yksi on illuusio siitä, että hallitsevien normien haastaminen olisi mahdotonta.”
Karl Ove Knausgård: Kolmas valtakunta (suom.
”Minut oli vallannut vanha tuttu tunne, että olin kaksi erillistä ihmistä. Toinen puuhaili ylhäällä päivänvalossa päivänvalojuttuja, ja toinen kolusi alhaalla pimeydessä tunteiden raskauttamana, sanattomana, muodottomana.”
“Stop treating your creativity like it’s a tired, old, unhappy marriage (a grind, a drag) and start regarding it with the fresh eyes of a passionate lover.”
Sloane Crosley: Grief is for People
“When you die by suicide, you die alone.”
“When does a suicide begin?”
“One has to find life, I said. One can’t just sit about recovering from near death. One has to find life.”
Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi
”Mietin, mihin sinun ajatuksesi karkaavat, kun olet yksin. Mitä sinä ajattelet, odotatko sinä jotakin vai onko aika täällä kuin ikkunasta avautuva maisema, joka vain on eikä liiku?”
”Tarvitsemme kirjallisuutta ymmärtääksemme, mitä olemme menettämässä ja mitä voimme vielä suojella. Tarvitsemme kirjallisuutta, jotta voimme muutosten keskellä löytää iloa ja lohtua ja voimaa niistä maisemista, jotka vielä ovat tavoitettavissamme.”
”How can the attentions one pays to art be an act of love, or something like it, if and when the love object (words, sounds, paint, pixels) cannot love you back? Or is this simply semantics – we feel love, after all, all the time for things and people who don’t love us back, or at least not in any provably reciprocal fashion. (Who’s to say whether or how these trees, or this God, loves us, anyway?)”
”Mutta kuvitelmani aiheuttama kauhistus opetti minulle jotain ratkaisevaa: kuvitelmalla voi olla suurempi merkitys kuin todellisuudella, merkitys voi olla aidompi.”
Raija Siekkinen: Häiriö Maisemassa
John Boyne: Earth
Ruby Wax: I’m not as Well as I Thought I Was
Enrique Vila-Matas: Never Any End to Paris
Natalie Goldberg: Writing on Empty
Colombe Schneck: The Paris Trilogy
Richard Rumelt: The Crux
Benjamin Labatout: The Maniac
Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
Matt Haig: Life Impossible
Anja Snellman: Kirjeitä sotapäällikölle
”Ehkä on niin, että pimeyden tunnistamiseksi meidän täytyy vain jaksaa pohtia enemmän valon olemusta.”
Elizabeth Strout: Tell me Everything
Haruki Murakami: Kaupunki ja sen epävakaa muuri
”’Todellinen minä asuu korkean muurin ympäröimässä kaupungissa’, sinä sanoit.
’Joten se, joka on tässä näin, ei ole todellinen sinä?’ esitin itsestään selvän kysymyksen.
’Niin, se, joka on tässä näin, ei ole todellinen minä. Pelkkä sijainen. Vain jotain hiipuvan varjon kaltaista.’”
Richard Powers: Playground
Rachel Kushner: Creative Lake
Jos jotain ajattelen jo etukäteen lukemisesta ja vuodesta 2025 tiedän 3 asiaa:
- Keskityn enemmän uudempiin kirjoihin ja vähemmän kirjahyllyn kaiveluun – myös blogissa.
- Virginia Woolf -lukupiiri tullee voimallisesti vaikuttamaan lukuvuoteeni, jo nyt erilaista materiaalia on kasaantunut useita kymmeniä opuksia.
- Luen.
Nähdään ensi vuonna!
