Onko enää aikaa lukemiseen? Aika tuntuu kadonneen facebookiin, twitteriin, pitkiin ja haastaviin työpäiviin, ruuhkavuosiin, muihin harrastuksiin, väsymykseen… Toisaalta aikaa on ihan sama määrä kuin nyt. Onko siis niin, että prioriteetit ovat vaihtuneet? Vai onko niin, että me itse asiassa luemme koko ajan, mutta emme keskittyneesti jotakin yhtä lähdettä vaan sirpaleisesti joka puolelta jotain.
Huomaan esimerkiksi itse, että lehtien sijaan luen artikkeleita, joihin törmään sosiaalisessa mediassa. Illalla kirjan lukemisen sijaan luen facebookista kavereiden kuulumisia tai mielipiteitä päivän polttaviin asioihin.
Toisaalta kyse ei ehkä olekaan ajasta vaan maltista keskittyä. Ajatustyö on haastavaa ja samalla väsyttävää. Illalla kotiin tullessa juoksulenkki tuntuu virkistävämmältä (ja yllättäen myös helpommalta!) kuin istahtaminen rauhallisesti sohvalle ja keskittyminen lukemiseen. Lukeminen vaatiikin aikaa enemmän rauhaa, rytmiä, joka sallii uppoutumisen muuhun maailmaan. Lukeminen on jonkinlaista meditaatiota, kiinnittymistä johonkin muuhun kuin omiin ajatuksiin, toisessa maailmassa seikkailemista.
On helppoa sanoa, että pitää vain osata priorisoida asiat, laittaa kännykät kiinni ja tarttua kirjaan. Arjessa tämän toteuttaminen on sittenkin joskus aika vaikeaa. Niinpä lukeminen keskittyy viikonloppuihin, jos sinnekään.
Itselläni kirjapinot kasvavat tällä hetkellä lukunopeutta kiivaammalla tahdilla. Ajattelen, että lomalla sitten… Suorittajaminää pinot ahdistavat jo ihan siitä syystä, että ”pitäisihän sitä sentään lukemaan ehtiä”. Mielenrauhaminää taas siitä syystä, että ”lukeminen tekisi niin hyvääkin”. Pragmaattinen minä lähti ratkomaan ongelmaa käytännönläheisesti.
Ensin voi aina googlata: mitä muut tekevät. Suhtaudun kuitenkin epäilevästi siihen, että nopeutetaan (ja pinnallistetaan) lukukokemusta tai siihen, että lukeminen olisi kilpailua. Jostain ajan kuitenkin pitäisi löytyä.
1) Välit. Märta Tikkanen on aikoinaan kertonut kuinka kirjoitti ruuhkavuosien keskellä menestysteoksensa. Väleissä. Joskus vain vartti kerrallaan, mutta tekstiä syntyi. Jos Märta voi luoda kokonaisia maailmoja väleissä, voisi kuvitella, että lukijana pystyn samaan lukemisen saralla? Kirja kassiin ja kaikki välit kirjan lukemiseen facebookin sijaan.
2) Puoliso. Toinen erinomainen tapa ehtiä ”lukea” enemmän kirjoja on puoliso, joka lukee todella paljon ja joka mielellään kertoo lukemastaan. Kun kirjasta on kunnolla keskusteltu, tuntuu kuin olisi itse lukenut opuksen. Samalla tämä on tavallaan sosiaalinen tapa lukea. Kaverikin ajaa saman asian.
3) Aamu. Mitä jos heräisin ihan törkeän aikaisin ja lukisin aamulla tunnin, puolitoista?
Aamun hyviä puolia on se, että aivot ovat vastaanottavaiset, mieli virkeä ja lukeminen sujuu todella sukkelasti. Jos aamun aloittaa fiktiolla, on koko päivä vähän erilainen, taianomainen. Ideoita syntyy helpommin, mieli on jollain lailla rennompi. Tämä aamulukemiskonsepti kilpailee varmasti tasavertaisena meditaation kanssa.
Ja jos yhdessä voidaan mennä kuudelta aamulla uimahalliin kuntoilemaan tai aamulenkille, miksei lukupiirikin voisi kokoontua aamukahveille?
