Frank Martela: Älä etsi onnea, englanniksi Stop Chasing Happiness.
Kirjasta oma postaus täällä.
Sumit Paul-Choudhury: The Bright Side – Why Optimists Have the Power to Change the World
Optimismi ei ole vain positiivista ajattelua – se on moraalinen velvollisuus, kuten Kant ja Popper ovat todenneet. Maailma muuttuu vain, jos uskomme, että se voi muuttua, ja jos toimimme sen mukaisesti. ”Optimismi kallistaa vaakakupin kohti toimintaa”, kirjoittaa Paul-Choudhury. Pelko ja viha saavat ihmiset kiihtymään, mutta eivät tekemään pysyviä muutoksia. Sen sijaan toivo ja optimismi voivat johtaa kestävään elämäntavan muutokseen ja luoda uusia, odottamattomia ratkaisuja ongelmiin.
Jos siis joskus, nyt olisi optimismille tarvetta. Se on onneksi Paul-Choudhuryn mukaan kehitettävissä oleva ominaisuus.
Kirjassa esitellään käytännön harjoituksia, kuten Best Possible Self -tekniikka, jossa ihminen käyttää päivittäin aikaa kuvitellakseen parhaan mahdollisen tulevaisuutensa ja miettii, millä teoilla se voisi toteutua. Harjoituksen on määrä vahvistaa optimistista ajattelua ja rohkaisee ihmistä ottamaan aktiivisen roolin tulevaisuutensa muovaamisessa.
Mahdollisten maailmojen näkökulma auttaa näkemään, ettei nykyhetki ollut ainoa mahdollinen lopputulos – ja siksi myös tulevaisuus on avoin. ”Tulevaisuuden ennustamiseen ei riitä mallit ja numerot – osa siitä on näkyvissä vain mielikuvituksessamme.”
Kiinnostavasti Paul-Choudhury korostaa, että optimismin ei tulisi olla vain henkilökohtaista, vaan meidän on oltava optimistisia myös toistemme suhteen. Meidän on uskottava, että ihmiset ovat yhteistyöhaluisempia kuin kilpailuhenkisiä, anteliaampia kuin itsekkäitä, ja valmiimpia ponnistelemaan kuin odottamaan passiivisesti.
Kiinnostava ja toivoa herättävä kirja tulevaisuudesta.
Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go (Ole luonani aina, suomentaja Helena Bützow).
We are all going to die, and yet we must live as if we aren’t.
Torstaina 13.3. ilmestyi 20-vuotis juhlapainos Kazuo Ishiguron kirjasta Never Let Me Go. Kirja on luetuin kirja nobelistin tuotannossa ja edelleen ajankohtainen. Sen tunnelma on pahaenteinen, sumuinen. Lukija yrittää hahmottaa missä oikein olemme, mitä oikein tapahtuu, jokin tuntuu olevan vinossa. Kirja pakottaa pohtimaan ihmisyyden rajoja, sitä mikä tekee elämästä merkityksellisen, ja voiko rakkaus tai toivo tarjota pakotien kohtalosta.
Tässä Guardianin haastattelussa toimittaja Alex Clark toteaakin osuvasti, että Ishiguron romaanissa lukija on aina paikassa, joka on yhtä aikaa tuttu ja tuntematon, todistamassa tapahtumia, jotka tuntuvat äärimmäisen merkityksellisiltä mutta joita on vaikea tulkita, seurassamme hahmoja, jotka ovat yhtä lailla ajautuneet hämmentyneenä tilanteeseen.
Kazuo Ishiguro pohtii artikkelissa myös kirjallisuuden voimaa herättää tunteita ja sen mahdollisia riskejä tekoälyn aikakaudella. Ishiguro on huolissaan siitä, miten kirjallisuuden emotionaalinen voima voidaan valjastaa muihin tarkoituksiin. Hän pelkää, että tunteiden manipulointi voi olla vaarallinen työkalu, erityisesti nykymaailmassa, jossa totuus on jatkuvasti kyseenalaistettu. ”Trumpin jälkeisenä aikana on syntynyt ilmapiiri, jossa voidaan vain päättää jokin vaihtoehtoinen tunneperäinen totuus itselleen.”
Tekoäly saattaa vahvistaa tätä ilmiötä. Ishiguro uskoo, että tulevaisuudessa tekoäly pystyy manipuloimaan ihmisten tunteita entistä taitavammin. ”Tällä hetkellä ajattelemme tekoälyä vain datan käsittelijänä, mutta pian se osaa luoda tunteita – vihaa, surua, naurua – ja ohjata niitä haluttuun suuntaan.” Ishiguron mukaan olemme ”risteyskohdassa”, jossa hallitusten tulisi suojella kirjailijoiden ja taiteilijoiden työtä teknologiayritysten vallalta.
Mutta mitä tapahtuu, kun tekoäly oppii manipuloimaan tunteitamme yhä taidokkaammin?
Ishiguro jättää tämän kysymyksen auki.
Kokonaisuudessaan artikkeli löytyy täältä.
Muistutus ensi viikolle:
Perjantaina 21.3.2025 on Maailman runouden päivä, runokirjat esiin!
