Finlandia2015 – Nanna Sumuvuoren arvio Laura Lindstedtin kirjasta Oneiron

Laura Lindstedt: Oneiron (Teos)

Oneiron on ehdokasteoksista paksuin ja monipolvisin. Kun aloin lukea kirjaa, olin aluksi kauhuissani. Seitsemän naista seitsemästä eri maasta on aseteltu tyhjään valkoiseen tilaan, kuoleman jälkeisiin sekunteihin. Pitääkö tässä nyt kuvitella tuonpuoleinen? Kääk.

Pelko oli turha. Naisten elämäntarinat alkavat kiertyä auki uskomattomana mosaiikkina.

Alkuasetelma oli kuin teatterin näyttämöltä. Itse asiassa näin valkoisessa tilassa tapahtuvat asiat konkreettisena näytelmänä. Varsinaiset elämäntarinat näin reaalimaailmassa.

Slomith on newyorkilainen performanssitaiteilja. Ulrike on itävaltalainen teinityttö. Polina on moskovalainen kirjatoukka ja kirjanpitäjä. Nina on raskaana oleva pariisilainen hienostorouva. Wlbgis on hollantilainen syöpäpotilas. Rosa on brasilialainen sydänsiirtopotilas ja Maimuna on senegalilainen nuori nainen, joka haluaa kuuluisaksi valokuvamalliksi.

Yksi kiinnostavimmista ja vaikuttavimmista tarinoista kietoutuu Shlomithin ympärille. Performanssitaiteilija riuduttaa itsensä niin laihaksi, että pystyy kanavoimaan ruumiinsa kautta taiteensa sisältöjä: anoreksiaa ja juutalaisuutta. Shlomith Shkhina on nainen, joka on tehnyt itsensä niin näkyväksi, että saa osakseen haltioituneita aplodeja, rienausta, pilkkaa ja Vanity Fairin pitkän haastattelun.

Hollantilainen Wlbgis on enemmän tyyppiä näkymätön. Nainen, joka ei kiipeä teatterin lavalle. Nainen, jonka poika ei käy katsomassa häntä sairaalassa. Nainen, jonka olemassaolo jää joukossa varjoon. Myös Polinaa ihmisten huomio pakenee. Siksi hän itse pakenee alkoholin ja kirjallisuuden kohottaviin maailmoihin, kissa sylissään. Lindsted kuvaa hienosti naisen yksinäisyyttä ja raastavaa yhteyden kaipuuta.

Kirjan naiskohtaloiden kautta käydään läpi niin historiallisia kuin nyky-yhteiskunnankin ilmiöitä: maanpakolaisuutta, taloudellista eriarvoisuutta, terrorismia, syömishäiriöitä ja ennen kaikkea naisen paikkaa maailmassa.

Nyt on niin kiire, että päätän raporttini tähän. Lähden katsomaan, kenet Hector valitsee Finlandia-voittajaksi.

Lindstedt vakuutti minut. Chapeau, sanoisi ranskalainen. Oneiron on minun Finlandia-voittajani.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *