Suomen luonto
”Riippunaava: Varjoisissa ikimetsissä. Etelä-Suomesta lähes hävinnyt. Riippuu rentona vanhojen puiden, etenkin kuusten oksilta.” (Luonnon poluilla)
Mökillä kun ollaan, kirjahylly pursuaa erilaista luontotietoutta, jota silmäilen silloin tällöin, liian laiskasti. Minulla on ristiriitainen suhtautuminen koko asiaan. Tavallaanhan olisi hienoa, että edes joku asia olisi sellainen, josta voi vain nauttia nimeämättä ruoholajikkeita tai tietämättä mikä jonkun kukan, perhosen, linnun, sienen tai sammaleen nimi on. Tavallaan taas ajattelen, että on luonnon kunnioittamista tunnistaa ja tuntea, osata nimetä ainutlaatuisuus. Ei vain joku heinä vaan timotei.
Niinpä tiedän, että rannalla oleva vaaleanpunaisen-liila kukka on maariankämmekkä ja toisella rannalla olevat keltaiset rantakukat ovat ranta-alpeja. Maitohorsmassa lentelee sitruunaperhonen ja uusi löytö, se kummallinen parran näköinen, jota roikkui luontopolkumetsän puista oli riippunaavaa.
