Joulukalenteri 2016, 12. luukku

Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.

12. luukun takaa paljastuu: Tim Harford: Messy – How to be creative and resilient in a tidy-minded world (Little, Brown, 2016)

img_5313

Tim Harford antaa Marie Kondolle kyytiä ja hyvä niin. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Olen ihan yhtä kova siivoamaan kuin naapurikin, ehkä jopa kovempi. Siivoaminen on jonkinlaista mielen asettamista järjestykseen ja nautin siitä, että tavaroilla on omat paikkansa. Kun kaikki ryhtyvät huutamaan mariekondoa, alan kuitenkin epäillä josko siisteys kuitenkaan on ihan uskonnon veroinen asia…

Tim Harford ei kuitenkaan puhu paitojen viikkaamisesta tai siitä kuinka tavaroiden pitää tuottaa iloa. Mutta saman asian toisesta puolesta kyllä.

”It’s now widely recognised that cognitive diversity is a recipe for creativity and an antidote to groupthink.”

Otetaan esimerkki. Hän kertoo kirjassa tutkimuksesta, jossa tehtiin kahdessa ammattilaistiimissä investointipäätöksiä. Toinen tiimi oli ns. kiva tiimi. Tiimin jäsenet viihtyivät yhdessä, läppä lensi ja kaiken kaikkiaan oli hyvä tiimihenki. Aamulla oli kiva tulla töihin, tiimi oli motivoiva ja kannustava. Toisessa tiimissä oli epämukavaa. Tiimissä työskentely ei tosiaankaan tuottanut iloa ja siitä näkökulmasta Marie Kondo olisi jo heittänyt tiimin ulos. Mutta. Jos tarkasteltiinkin tuloksia, epäviihtyisä tiimi teki selvästi parempaa tulosta. Miksi? Siksi, että kivassa tiimissä haluttiin, että asiat ovat ”siististi”. Ei haluttu sotkea asioita riitelemällä. Konfliktitilanteet vältettiin olemalla samaa mieltä. Tiimin henki ja se, että oli harmonia oli tärkeää. Toisessa tiimissä taas ei vältetty ”sotkua”, joka syntyy erimielisyydestä. Riitoja syntyi ja niiden kautta tiimi pääsi aina parempaan lopputulokseen.

Harford antaa monta sellaista esimerkkiä, joissa diversiteetti, monimuotoisuus on hyvä asia lopputulokselle, mutta jota me ihmiset ennakkoluuloisesti kaihdamme, koska monimuotoisuus vie aina epämukavuusalueelle. Paidat eivät ole siististi viikattu kuten itse halusi ja käsitys siitä mikä tavara tuottaa iloa onkin – no – monimuotoinen.

Harford perustaa sotkuteoriansa siis sille, että vain ja ainoastaan konfliktoimalla omaa ajatteluaan, tiimin ajattelua, yrityksen ajattelua voi syntyä jotain uutta. Toimimalla siististi saadaan aikaan harmoniaa, joka ei itse asiassa kehittymisen näkökulmasta olekaan hyvä asia.

”As long as you’re exploring the same old approaches, Brian Eno explains, ’you get more and more competent at dealing with that place, and your clichés become increasingly clichéd’. But when we are forced to start from somewhere new, the clichés can be replaced with moments of magic.”

No pitääkö nyt sitten sotkea ne siistit vaatekaapit ja heittää Marie Kondo roskiin? Ehkä ei. Mutta jos minulta kysytään, Harfordin opit ovat kyllä melko paljon kiinnostavampia ja omaperäisempiä mielenkiintoisen elämän näkökulmasta kuin ahtaan ajattelun siivoamisvimmaisuus. Iso ajatus on yritysten näkökulmasta monimuotoisuuteen kannustaminen silloinkin kun se tuntuu hankalalta.

”I will stand up for messiness not because I think messiness is the answer to all life’s problems, but because I think messiness has too few defenders. I want to convince you that there can sometimes be a certain magic in mess.”

Malcolm Gladwell sanoo kirjan kannessa, että ”Every Tim Harford book is a cause for celebration”. Ja tämä kyllä ainakin on ajatuksia herättävä kirja. Sopii niin sille, joka ei saa työpöytäänsä tai autoansa koskaan siistiksi kuin sillekin, joka kaipaa jo vapautusta mariekondolaisuudesta. Erinomainen bisneslahja mutta myös elämän inspiraatioksi.

San Franciscon uusi raamattu?

Tämä kirja, Marie Kondon The Life-Changing Magic of Tidying, unohtui koiranhoitajalta yöpöydälleni ja ryhdyin sitä selailemaan. Ette ehkä tiedä, mutta satun olemaan niitä ihmisiä, jotka ovat pikkutytöstä asti siivonneet huoneensa, 13-vuotiaasta jo koko kodin ja oppinut äidinmaidossa ”vie mennessäs, tuo tullessas -säännön”. Siivoaminen on mielestäni puhdistavaa puuhaa kokonaisuudessaan. Jos mielessä on joku mutka tai solmu, jota on vaikea ratkaista, siivoaminen ainakin tuottaa jotain selkeyttä johonkin. Ei se mieltä paranna, mutta kaapit ovat ainakin järjestyksessä. Siivoamisen tulosten näkyminen on ihastuttavan selkeää verrattuna aivotyöhön, jossa asiat ovat usein niin abstrakteja ja kestävät pitkään ennen kuin mitään näkyvää tulosta voi esitellä.

Niinpä olisi voinut kuvitella, että tässäpä oiva kirja minulle.

Lukiessani kirjaa kuitenkin jotenkin ärsyynnyin. Joku siivouskonsultti neuvoo minua kuinka elämäni tulee paremmaksi siivoamalla komerot? Siivous on siivousta ja sillä saa siistin ympäristön. Ei se sinänsä elämää muuta. Vai muuttaako? Tutkin Marie Kondoa ja hänen kirjaansa vähän tarkemmin.

Käy ilmi, että hän on jonkinlainen guru. Ihmisten arvioissa hänen kirjastaan toistuu usein termi ”life-changing”, joka toki on kirjan nimessäkin. Ihmiset antavat järjestään kirjasta 5 tähden arviot. Kirjaa ylistetään mediassa. Kirja on amazonissa ”#1 bestseller in zen spirituality” ja ollut 2014 New York Timesin ykkösenä bestsellerinä. Tyyppi on nimetty Timessa yhdeksi 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Kaveri kertoo, että tämä kirja on jonkinlainen San Franciscon raamattu. Tämä siis mitä ilmeisimmin on iso ilmiö. Kukapa olisi odottanut, että siivoamisesta tulisi sellainen. Vai oliko se sittenkin vain ajan kysymys?

Kirja-arvion kirjoittajan nimimerkki ”Searching for simple life” kertoo paljon.

Sama porukka, joka on haalinut tavaraa näyttämään onneaan, haluaakin nyt yksinkertaistaa elämäänsä. Nyt ei puhutakaan enää luksuslaukuista vaan mielenrauhasta ja harmoniasta. Se on toki myös siitä syystä helppoa, että luksuslaukku keikkuu jo kaapissa. Kun materiaa on niin paljon, ettei tiedä mihin sitä enää käyttäisi tai työntäisi, on sopiva hetki pohtia elämän tarkoitusta ja tulla siihen tulokseen, että se tuleekin ihan muualta kuin pankkitililtä. Pankkitiliä ei onneksi tarvitse tyhjentää, sillä voi hankkia tavaran sijaan elämyksiä, mutta kaapit joutuvat syyniin. Tulee mieleen, että olisiko tämä siivousfilosofia vähän yksinkertaistava tapa lähestyä hyvää elämää?

On kirjassa jotain hyvääkin. 1) Kondo kehottaa meitä miettimään kuinka paljon tavaraa oikein tarvitsemme. Se on toki hyvä tehdä jatkossa etukäteenkin tuon siivousurakan jälkeen, jotta voi vaikkapa sitten kuluttaa maapallon resursseja säästeliäämmin. 2) Kondo puhuu tavaroiden arvosta. Annamme niille usein mm. seuraavanlaisia arvoja: käytännöllinen arvo, informaatioarvo, tunnearvo, harvinaisuusarvo. Hänen neuvonsa on se, että jokainen tavara pitää ottaa käteen ja punnita, tuottaako tämä tavara minulle iloa. Ja jos ei, laittaa se pois, kiertoon tai roskikseen. 3) Kirja kieltämättä inspiroi siivoamiseen. Eli jos haluat vaikkapa puolisosi innostuvan kevätsiivouksesta, anna kirja luettavaksi.

Kondon filosofia on yhtäaikaa suuri ja hyvin yksintyiskohtainen ja se on koko filosofian ja kirjan heikkous. Toisaalta annetaan neuvoja: ”Tavoitteena on viikata jokainen vaatekappale yksinkertaiseksi, siistiksi ja sileäksi suorakulmioksi.” ja ”Kategorioittain takit ovat eniten vasemmalla, niitä seuraavat mekot, pikkutakit, housut, hameet ja paitapuserot.” Ja toisaalta aika isoja (ja naiiveja) elämänohjeita kuten: ”Your real life begins after putting your house in order.” Vaikka ympäristön siisteydellä onkin eittämättä vaikutusta elämän laatuun, ei elämä onneksi kuitenkaan taivu Kondon suorakulmioon. Elämä on tässä ja nyt riippumatta kaappien siisteydestä ja usein onnellisuudella ja tehokkaalla varastoinnilla ei ole paljoakaan tekemistä keskenään.

Filosofiasta lisää löytyy täältä. Wall Street Journalin hyvä artikkeli kirjasta ja ”siivouskultista” täällä. Jos et halua lukea koko kirjaa, parhaita ohjeita löytyy Guardianin artikkelista täältä. ”Filosofin” omat nettisivut löytyvät täältä.

Kirja: Marie Kondo: The Life-Changing Magic of Tidying, Vermilion 2014, 256 sivua.