Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.
12. luukun takaa paljastuu: Tim Harford: Messy – How to be creative and resilient in a tidy-minded world (Little, Brown, 2016)
Tim Harford antaa Marie Kondolle kyytiä ja hyvä niin. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Olen ihan yhtä kova siivoamaan kuin naapurikin, ehkä jopa kovempi. Siivoaminen on jonkinlaista mielen asettamista järjestykseen ja nautin siitä, että tavaroilla on omat paikkansa. Kun kaikki ryhtyvät huutamaan mariekondoa, alan kuitenkin epäillä josko siisteys kuitenkaan on ihan uskonnon veroinen asia…
Tim Harford ei kuitenkaan puhu paitojen viikkaamisesta tai siitä kuinka tavaroiden pitää tuottaa iloa. Mutta saman asian toisesta puolesta kyllä.
”It’s now widely recognised that cognitive diversity is a recipe for creativity and an antidote to groupthink.”
Otetaan esimerkki. Hän kertoo kirjassa tutkimuksesta, jossa tehtiin kahdessa ammattilaistiimissä investointipäätöksiä. Toinen tiimi oli ns. kiva tiimi. Tiimin jäsenet viihtyivät yhdessä, läppä lensi ja kaiken kaikkiaan oli hyvä tiimihenki. Aamulla oli kiva tulla töihin, tiimi oli motivoiva ja kannustava. Toisessa tiimissä oli epämukavaa. Tiimissä työskentely ei tosiaankaan tuottanut iloa ja siitä näkökulmasta Marie Kondo olisi jo heittänyt tiimin ulos. Mutta. Jos tarkasteltiinkin tuloksia, epäviihtyisä tiimi teki selvästi parempaa tulosta. Miksi? Siksi, että kivassa tiimissä haluttiin, että asiat ovat ”siististi”. Ei haluttu sotkea asioita riitelemällä. Konfliktitilanteet vältettiin olemalla samaa mieltä. Tiimin henki ja se, että oli harmonia oli tärkeää. Toisessa tiimissä taas ei vältetty ”sotkua”, joka syntyy erimielisyydestä. Riitoja syntyi ja niiden kautta tiimi pääsi aina parempaan lopputulokseen.
Harford antaa monta sellaista esimerkkiä, joissa diversiteetti, monimuotoisuus on hyvä asia lopputulokselle, mutta jota me ihmiset ennakkoluuloisesti kaihdamme, koska monimuotoisuus vie aina epämukavuusalueelle. Paidat eivät ole siististi viikattu kuten itse halusi ja käsitys siitä mikä tavara tuottaa iloa onkin – no – monimuotoinen.
Harford perustaa sotkuteoriansa siis sille, että vain ja ainoastaan konfliktoimalla omaa ajatteluaan, tiimin ajattelua, yrityksen ajattelua voi syntyä jotain uutta. Toimimalla siististi saadaan aikaan harmoniaa, joka ei itse asiassa kehittymisen näkökulmasta olekaan hyvä asia.
”As long as you’re exploring the same old approaches, Brian Eno explains, ’you get more and more competent at dealing with that place, and your clichés become increasingly clichéd’. But when we are forced to start from somewhere new, the clichés can be replaced with moments of magic.”
No pitääkö nyt sitten sotkea ne siistit vaatekaapit ja heittää Marie Kondo roskiin? Ehkä ei. Mutta jos minulta kysytään, Harfordin opit ovat kyllä melko paljon kiinnostavampia ja omaperäisempiä mielenkiintoisen elämän näkökulmasta kuin ahtaan ajattelun siivoamisvimmaisuus. Iso ajatus on yritysten näkökulmasta monimuotoisuuteen kannustaminen silloinkin kun se tuntuu hankalalta.
”I will stand up for messiness not because I think messiness is the answer to all life’s problems, but because I think messiness has too few defenders. I want to convince you that there can sometimes be a certain magic in mess.”
Malcolm Gladwell sanoo kirjan kannessa, että ”Every Tim Harford book is a cause for celebration”. Ja tämä kyllä ainakin on ajatuksia herättävä kirja. Sopii niin sille, joka ei saa työpöytäänsä tai autoansa koskaan siistiksi kuin sillekin, joka kaipaa jo vapautusta mariekondolaisuudesta. Erinomainen bisneslahja mutta myös elämän inspiraatioksi.