Avainsana: Mark Levengood

Joulukalenteri 2016, 11. luukku

Kirsi12.12.2016Aiheet: Kirja-arviot, Uutuudet, Yleinen

Levottoman lukijan joulukalenteri esittelee 24 kirjaa, jotka kannattaa lukea ja/tai ostaa lahjaksi.

11. luukun takaa paljastuu: Mark Levengood: Vasten auringon siltaa (suom. Maija Kauhanen) (S&S, 2016)

9789515237835Mark Levengoodin kirja on hyvä lahja sellaisellekin, joka ei jaksa lukea paksuja romaaneja, ei rakasta faktaa eikä oikein pitkiä kertomuksiakaan. Levengood on näkökulmasta riippuen kevyt tai syvempi. Näennäisen kevyen pinnan alla on usein teräviä havaintoja suomalaisuudesta, joille voi ensin nauraa ja sitten jääkin ehkä pohtimaan miksi meistä tällaisia on tullut. Ja toisaalta mikä tässä on hienoa, ainutlaatuista ja säilytettävää ja mikä jo ennakkoluulojen raskauttamaa ja pois heitettävää. Levengoodin huumori on yhtä aikaa armollista ja pistävää. Kun nauraa itsensä kautta saa anteeksi ja lukijankin on helpompi ilman puolustautumista sulattaa asioita ja samaistua, oppiakin ehkä.

Levengoodista oli viimeisimmässä Anna-lehdessä mainio haastattelu, jossa hän mm. kertoo: ”Juuri nyt odotan Aasiasta tilaamaani lamppua – sellaista, joka syttyy pönttöön, kun WC-kannen nostaa. Yllätän lampulla perheenjäseneni.” 

Tätä samaa ilon lähettilyyttä on tämä kirja täynnä.

Mitä tapahtuu kun sekoittaa Alice Munroa ja Mark Levengoodia keskenään?

Kirsi8.4.2015Aiheet: Kirja-arviot, Yleinen

Luin illalla loppuun Alice Munron novellikokoelman Nuoruudenystävä. Kun ei vielä nukuttanut nappasin perään vielä Mark Levengoodin uusimman kirjan Miljoona ruusua. Se on nopealukuinen ja hauska, sopivaa iltalukemista siis. Sen jälkeen valot pois ja nukkumaan.

Yö menikin sitten melko surrealistisissa ingmarbergmanilaisissa tunnelmissa Pohjois-Ruotsissa. Eli jos sekoittaa Munroa Levengoodin kanssa, saa Ingmar Bergmanin elokuvan.

Munron Nuoruudenystävä oli ehkä vähän vaaravyöhykkeellä sillä se on alunperin ilmestynyt jo 1990 ja nyt vasta suomeksi. Jos on itselle rakas kirjailija ja ilahtuu kirjakaupassa siitä, että tältä on tullut uusi kirja vain huomatakseen sen olevan itse asiassa vanha mutta vasta nyt suomennettu, voi joskus pettyä pahasti. Nyt on tullut tavaksi, että jos joku kirjailija lyö itsensä kansainvälisesti läpi, sen kirja suomennetaan. Jos se tuntuu menevän hyvin, ei seuraava suomennettu kirja olekaan tämän kirjailijan seuraava kirja vaan edellinen tai ensimmäinen, joka tapauksessa joku, jolla tämä ei tehnyt kansainvälistä läpimurtoa. Ja tällöin voi olla, että sen ikävästi huomaa lukiessa miksi. Kirja on selvästi huonompi. Niinpä olen oppinut varomaan tätä.

Munron kohdalla uskaltaa kuitenkin ottaa jo tämän riskin sillä suhteemme on vakaalla pohjalla, pienet asiat, kuten nuoruudessa kirjoitettu epätäydellinen novelli, ei saa tätä heilautettua mihinkään. Nuoruudenystävä on erinomainen kirja täynnä novelleja, joissa on koko ajan pahaenteinen tunnelma vaikka mitään varsinaisesti pahaa ei tapahtuisikaan. Novelleja, joissa tuntuu siltä, että arjen tyhjänpäiväisimmätkin asiat nousevat kiinnostaviksi. Novelleja, joissa aivan tavalliset ihmiset saavat moniulotteisen ja värikkään omaleimaisen persoonan. Sitä on Alice Munro.

Munrofaktoja:

Munro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.

Munron suomentaja on taitavaakin taitavampi Kristiina Rikman, josta on hyvä haastattelu täällä.

Guardian on arvioinut Munron alunperin 1971 ilmestyneen kirjan Lives of Girls and Women, josta Amazonissa on nyt tarjolla uusi pokkariversio. Näyttäisi siltä, että tätä ei ole suomennettu lainkaan. Jos näin on, Tammi voisi meille senkin kyllä suomeksi tarjota!

Levengoodista myöhemmin lisää.