Alussa oli kirja, läppäri ja Kirsi…

Kirsi     1.4.2015    

Avainsanat:

Mistään muualta ei voi aloittaa kuin alusta, joten aloitetaan. Siitä lähtien kun jo useita vuosia sitten lopetin HS Lukupiiri-blogin olen aina silloin tällöin miettinyt uuden kirja-aiheisen blogin perustamista. Itse asiassa aloitinkin sellaisen pari vuotta sitten. Postasin kerran, unohdin salasanat. Tumblr lähetti minulle juuri ”hyvää 2-vuotissyntymäpäivää” -meilin…

IMG_5932

Mutta eikö sitä sanota, että aina pitää nousta uudelleen ja yrittää?

Aikaa on rajallinen määrä ja viime vuosina olen huomannut, että lukeminen on jäänyt helposti kaiken muun jalkoihin. Pitkän ja nopearytmisen työpäivän jälkeen on vaikea pudottautua lukemisen erilaiseen intensiteettiin. Sellaiseen, joka vaatii sisäistä itsekuria ja keskittymistä. Kuitenkin juuri se ehkä olisi tarpeen. Lukeminenkin voi olla eräänlaista meditaatiota. Se voi myös olla viihdykettä, ehkä ajan tappamista (kuka enää muuten tappaa aikaa, sitähän on muutenkin liian vähän…), faktatietoon uppoutumista tai omien ajatusten virkistämistä, kuin keskustelua. Itselleni lukeminen on vähän kuin selvittäisi pikkuhiljaa sitä elämän tarkoitusta. Ja siinä kannattaa elämän lyhyyden takia kyllä käyttää muidenkin ajatuksia apuna. Joskus fiktiivisen hahmon joskus ihan ”oikean” ihmisen. Lukeminen on siihen erinomainen tapa.

Eikä lukemisen aina tarvitse olla niin ryppyotsaista. Lassi Nummi puhui kirjassaan Runoilijan kalenteri suorastaan kevytmielisesti kirjojen maistelemisesta:

”Kirjojen maistelemisesta. Lukemisesta on kirjoitettu paljon, kirjojen maistelemisesta tuskin nimeksikään. Ainakaan ei silmiini ole osunut tekstiä tuosta asiasta. Kuitenkin kirjojen maisteleminen on eri asia kuin niiden lukeminen, aivan niin kuin ruokien ja juomien maistelu on eri asia kuin varsinainen ateriointi ja juominen.

….

Sen avulla voimme saada kevyen tuntuman runoihin ja romaaneihin, kirjoihin ja kirjailijoihin, tyyleihin ja elämäntunteisiin, joista meillä ei muuten olisi aavistustakaan. Sitä paitsi voimme sen avulla joskus löytää jonkun ”oman” kirjoittajamme tai teoksemme, johon sitten uppoamme hyvinkin perinpohjaisesti.”

Lassi Nummi, Runoilijan Kalenteri

Blogin aloittaminen on vähän kuin huutelisi avaruuteen, että onko siellä ketään. Jos sitten sattuisi niin, ettei vastakaikua tule, voi aina onneksi pysyä kirjojen ihmisten hyvässä seurassa. Ja jos taas joku siellä avaruudessa kuulee, toivon, että pystyn kirjoittamaan lukemastani siten, että siitä olisi jotain iloa ja/tai hyötyä myös muille.