Georges Simenon: Maigret ja gangsterit (suom. Osmo Mäkeläinen)
Muutama vuosi sitten sain mahdollisuuden asua Pariisissa kokonaisen kuukauden. Mieheni ajoi koirani ja kirjani airbnb-asuntooni ja olin valmiina viettämään kevään pariisittarena. Kuten usein, todellisuus ei ole ihan sama asia kuin kuvitelma. Koti-ikävä vaivasi ja olo oli yksinäinen. Jos koira ei olisi ollut mukana, olisin varmaan luovuttanut ja ottanut ensimmäisen Finnairin kotiin.
Huvitin itseäni kävelemällä ympäri Pariisia ja tuon kuukauden aikana opin hahmottamaan kaupungin niin hyvin, että osaan edelleen suunnistaa arrondissementista toiseen sujuvasti. Koska olin kuitenkin varannut asuntoni ennen syvällisempää tuttavuutta kaupunkiin, olin varannut sen paikalta keskellä kaikkea. Se tuntui hyvältä idealta kunnes tajusin, että ikkunan alla oli kaupungin vilkkain ruuhkaliikenne ja turistilaumat pelottivat koiraani niin, että oli pakko herätä viideltä, että tämä edes uskalsi hoitaa asiansa. Ikkunastani näkyi kuitenkin Notre-Dame (ennen tulipaloa), aamukävelyllä katselimme auringonnousun lisäksi Eiffel-tornia ja vastapäätä oli jokin tosi hienon näköinen virastorakennus.
Kävin tämän kuukauden aikana läpi ranskalaista kirjallisuutta ja tottakai mukaan kuului Simenonin Maigret-sarja. Yhtäkkiä tajusin, että hemmetti! vastapäätä oleva rakennushan on 36, Quai des Orfèvres, eli Maigret’n työpaikka! Viereinen puisto, jossa pissatin koiraani oli Place Dauphine ja jokainen, joka on lukenut Maigret’nsa muistaa Brasserie Dauphinen (jota todellisuudessa ei ole koskaan ollutkaan). Kaupunki tuntui taas ystävällisemmältä, olinhan tuttujen kanssa samoissa maisemissa. Tsekkasin muutaman muunkin Maigret-paikan.
Sain valtavan laatikollisen Maigret-kirjoja aikoinaan isoisältäni tavallaan perinnöksi. Osa on kotona, osa mökillä, osa varastossa. Tänä keväänä tuli ilmi, että ystäväni on myös keräilijä, tällä on koko sarja. Joitain kirjoja parikin kappaletta. Lupasi minulle jos sattuu puuttumaan. Taitaa olla aika saattaa Maigret-kokoelma ansaitsemaansa kuntoon.
