Niccolò Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä (suom. Leena Taavitsainen-Petäjä)
Vahvatunnelmainen, surullinen ja hauska, ruma ja kaunis, vastenmielinen ja hellyyttävä. Yli 500 sivua, aikaa kuluu kirjassa vajaa viikko. Hengästyttävä viikko, joka lähtee alusta asti huonolle jengalle. Vaikka kirjassa on heti vääjäämätön tunne siitä, että he eivät elä yhdessä elämänsä loppuun asti, se ei silti ole vain synkkä tai surullinen. Ammaniti katsoo ihmistä yhtä aikaa armottomasti ja armollisesti. Elämä on.
The Times toteaa arviossaan (jota kirjan takakannessa siteerataan): ”Lahjakkuus on italiaksi Ammaniti.” Muistan, että tämä jätti vahvan jäljen, kuten myös Ammanitin kirja Minä en pelkää.
