Harry Freedman: Leonard Cohen – The Mystical Roots of Genius
“The light is the capacity to reconcile your experience, your sorrow with every day that dawns. it is that understanding which is beyond significance or meaning, that allows you to live a life and embrace the disasters and sorrows and joys that are our common lot. But it’s only with the recognition that there is a crack in everything. I think all other versions are doomed to irretrievable gloom.”
Uuden tutkimuksen mukaan linnunlaulu vaikuttaa myönteisesti ihmisen mielenterveyteen. Se rauhoittaa ja tasapainottaa ihmisen hermojärjestelmää. Sanotaan, että yksi syy sille on se, että aikojen alusta lintujen laulu on merkinnyt turvallisuutta, hiljaisuus taas vaaraa. Näin olemme kiinnittäneet oman turvallisuuden tunteen linnunlauluun.
No mitä tekemistä tällä on Leonard Cohenin kanssa. Minusta tuntuu valtavan turvalliselta, kun kuulen Cohenin äänen. Kuin mitään todella pahaa ei voisi tapahtua ja vaikka tapahtuisikin, siitä jotenkin selvittäisiin.
Siihen vaikuttaa toki myös tämän elämäntarina. Cohen vaikutti ihmiseltä, joka koko elämänsä etsi elämälle syvempää tarkoitusta ja se miellyttää minua. Ajattelen, että meillä on sisäsyntyinen kaipuu löytää oma tapa luoda ja kokea syvempää merkitystä kuin vain ohikiitävät hetket ja yksittäisen ihmisen mitättömyyden tunne maailman kaaoksessa. Cohen löysi sitä hengellisyydestä, lopulta jopa munkkina luostariin vetäytyneenä. Cohen on kertonut avoimesti myös masennuksestaan enkä voi olla ajattelematta, että se on yksi syy syvempään ja sinnikkäämpään tarpeeseen löytää jotain mieltä koko tälle hengästyttävälle kokemukselle elämästä.
“It is the war between those who conceive of existence as a dynamic rainbow, and those who conceive of it as a grey monotone, between those who are willing to acknowledge the endless possibilities, agonies, delights, mysteries and destinies of the human predicament, and those who meet every human question with a rigid set of answers.”
Harry Freedmanin kirja herättää monenlaisia ajatuksia. Näkökulma on kiinnostava: tämä tarkastelee Cohenin tuotantoa (musiikkia, runoja) hengellisyyden kautta. Toisaalta taustastaan johtuen välillä tulee ajatelleeksi, että etsisikö tämä hengellistä viestiä sellaisestakin tekstistä, jossa sitä ei välttämättä ole?
En ole varma. Mutta muistan kuunnelleeni biisejä vähän eri kulmasta tämän kirjan jälkeen ja sehän on aina virkistävää.
“Sometimes when we listen to a Leonard Cohen song we hear words that sound so simple and straightforward that we fail to discern any deeper meaning in them. We may realize they have a deeper meaning only when we hear a subsequent verse, and realize that the whole song is based on an idea we hadn’t spotted.”
