Suvi Auvinen: Lihan loppu
”Ilmastopointteihin tai kivoihin ruokakuviin keskityttäessä eläinten kauhea, verinen todellisuus peittyy yksitoikkoiseen keskusteluun. Eläimiä ei pidä unohtaa. Aina välillä kun muistaa, kuinka monien eläinten elämästä on kyse, alkaa ahdistaa sivistynyt keskustelu aiheesta. Tulee olo, että eikö nyt voida jo saatana lopettaa tämä paska? Mutta arkielämässä jokainen sulkee mielestä pois ikäviä asioita vaikka minkäänlaista moraalista huolta.”
Kirjailija Antti Nylén
Suvi Auvisen Lihan loppu on erittäin hyvin kirjoitettu informatiivinen kirja, joka vaikuttaa pikemminkin älykkäällä argumentoinnilla ja kiinnostavien haastateltaviensa kautta kuin manifestina huutamalla. Pidin kirjasta todella paljon, olin ehkä hieman yllättynyt siitä, että Auvinen malttoi kirjoittaa näin kiihkottoman ja siksi tärkeän ja myös inspiroivan teoksen.
Voin paljastaa, että meillä grillattiin juhannuksena kasviksia, pizzaa ja vegemakkaraa. Kukaan ei valittanut. Tämä(kin) on tottumuskysymys. Että ”eikö nyt voida jo saatana lopettaa tämä paska?”
”Koko ihmisen historia on ollut eteenpäin kaatumista, Näyttää koko ajan, että kaadumme naamallemme, mutta aina kuitenkin otetaan seuraava askel. Juokseminen on hallittua eteenpäin kaatumista. Vikaan on menty koko ajan. Ja vikaan tullaan menemään myös seuraavien askelten kanssa. Ja sitten korjaamme niitä. Sitä sanotaan juoksemiseksi. Me juoksemme.”
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n disruptiivisten teknologioiden erityisasiantuntija Lauri Reuter.
