Camille Laurens: Rakkaudesta (suom. Kira Poutanen)
”Flaubertin kuvaus voisi olla rakkauden määritelmä: uteliaisuus. Kun on yhtäkkiä niin utelias, niin kiinnostunut toisesta, että on kuin hullu. Haluaa tuntea toisen, tuntea kaiken uudestaan, täydesti kuin uudessa maailmassa hänen kanssaan, se on ainoa päämäärä. Rakkauden vastakohtaa kuvaava lause ei ole ’vihaan sinua’ vaan ’ei kiinnosta’.”
Camille Laurens, tai oikealta nimeltään Laurence Ruel, kirjoittaa rakkaudesta yhtä aikaa runollisesti ja armottomasti. Pehmeästi ja terävästi. Lopulta tämän käsitys on ehkä aika realistisen tarkasteleva. Voiko intohimo säilyä, pitääkö sen edes? 20 vuotta kestänyt avioliitto on kariutumassa, intohimo hiipunut, suhde toverillinen. Molemmilla on rakastaja/rakastajatar, eikä ensimmäistä kertaa.
Laurens tarkastelee suhteita myös opittujen mallien kautta; kuinka paljon toistamme jotain, jonka olemme nähneet, oppineet tai toisaalta luomme toiveita ja odotuksia sen perusteella kuinka ”pitäisi olla” tai mitä elokuvista näemme. Kuinka rakkautta määritellään, kuinka esimerkiksi ranskalainen kirjallisuus rakkautta katsoo. Onko rakkaus inhimillistä heikkoutta vai vahvuutta?
Kirjassa parasta on sen pohdiskeleva sävy, joka kutsuu lukijan pohtimaan omia käsityksiään rakkaudesta.
Kauniisti suomennettu kirja. Turun Sanomien Päivi Mäkirinnan kirjoittama arvio kirjasta täällä.
