Richard Yates: Revolutionary Road (suom. Markku Päkkilä)
“… mutta sitten tyttö katosi hänen silmiensä edessä ja muuttui samaksi tympäiseväksi ja kärsiväksi olennoksi, jonka olemassaolon hän olisi halunnut kiistää elämänsä jokaisena päivänä mutta jonka hän tunsi yhtä tuskallisesti kuin itsensäkin, tuon riutuneen ja rajoituksistaan kärsivän naisen, jonka punoittavat silmät leiskuivat moitetta ja jonka teennäinen hymy loppukumarrusten aikana teki yhtä ikävän vaikutelman kuin hänen omat hiertyneet jalkansa, hänen kostuneina kiristävät alusvaatteensa ja karvas hajunsa.”
Richard Yates on niitä kirjailijoita, jotka löydettiin uudelleen kuolemansa jälkeen. Revolutionary Road on kirjailijan esikoinen ja eniten huomiota saanut pääteos vuodelta 1961. Uuden elämän se sai 2000-luvulla ja erityisesti siitä tehdyn Sam Mendesin ohjaaman elokuvan kautta, jossa pääosissa oli ”Titanic-pari” Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio.
Revolutionary Road on mahtava kirja! Samalla se on ahdistava. Ehkä myös sopivasti ravisteleva. Jos sattuisi olemaan turruttanut itsensä arjella unelmien karatessa koko ajan kauemmaksi.
Samalla se on tietysti kertomus siitä, kuinka voi pilata oman nykypäivän ja -hetken olemalla tyytymätön ja kiittämätön. Huumoriakin tämän kirjan osalta mainostetaan (mm. Richard Ford, joka on kirjoittanut kirjaan jälkisanat korostaa juuri huumoria ja hauskuutta), vaikka itse en osaa oikein tarkastella Frankin ja Aprilin elämää huumorin läpi. Pikemminkin säälin.
Tunnen paniikinomaista kauhua ajatellessani, että elämä kuluisi hukkaan, että ajelehtisin päivästä toiseen unelmieni kanssa niin, että lopulta kuolinvuoteella ei voisi sanoa muuta kuin, että ”myöhäistä”…
Adam Phillips, psykoterapeutti ja esseisti (fantastinen ajattelija!) kääntelee elämän tarkoitukseen liittyviä ajatuksia nurinkurin kirjassaan On Giving Up. Hän pohtii elämää, unelmia ja kieltä, jolla hahmotamme elämäämme, pettymyksiä ja toiveita. Hän kirjoittaa aiheesta mm. näin: ”As though it may not always be exactly death we fear but the death in life we might find ourselves living or having lived. As though one could live a life that could turn out not to have been one.”
Revolutionary Road on kirja elämästä, suurista toiveista ja niiden haalenemisesta ja lopulta pettymyksestä. Lähiöelämässä Frank ja erityisesti April kokevat olevansa kuin klooneja, elävät sosiaalisen kontekstin rajoissa soveliasta ja tylsää elämää. Unelma muutosta Pariisiin siirtyy ja lopulta jäljellä on elämäänsä ja toisiinsa kyllästynyt katkeroitunut pariskunta. Lopulta tärkeintä on se, että kulissit pysyvät pystyssä. Kaikki rimpuilevat elämässään yksin. Kyllä, kirja on myös satiiria, mutta silti väitän, myös totta.
Ja ihan vähän aikaa sitten tuntui kuin kaikki olisi mahdollista…
”’Ihan totta. Minä en ihan totta tiedä kuka sinä olet.’…… ’Ja vaikka tietäisinkin’, April sanoi, ’siitä ei valitettavasti olisi mitään apua, koska minä en tiedä kuka olen itse.’”