Paul Auster: Baumgartner
”…and if you don’t pay attention, you’re not fully alive.”
Moni on kysellyt, varsinkin Paul Austerin kuoleman jälkeen, että jos haluaisi tutustua kirjailijan tuotantoon, mistä kannattaisi aloittaa. Sanon yleensä, että tämän viimeisestä. Baumgartner (löytyy myös suomeksi, suomentajana kääntäjänero Arto Schroderus) jäi Austerin viimeiseksi teokseksi, testamentiksikin.
“To live is to feel pain, he told himself, and to live in fear of pain is to refuse to live.”
Filosofian professori on jäämässä eläkkeelle ja pohtii elämäänsä. Suru puolison kuolemasta on edelleen vahva, onko sitä ehtinyt oikein käsitelläkään? Nyt on aikaa. Elämä tuntuu yksinäiseltä, jos ei fantastiselta, jollain tasolla tyydyttävältä silti. Professorin mielen läpi tarkastellaan niin elämää ja toiveita kuin muistoja ja surua. Professori miettii ihmisen elämää autovertauksen kautta:
“Avoid wrong turns, steer clear of potholes and fallen objects cluttering the road, and never, under any circumstances, take an impulsive risk that could lead to a collision with another car. Crashes can be fatal, after all, and once you are dead, you remain dead for the rest of time.”
Ihmisen elämä on kuin“a free-for-all of careening, out-of-control cars speeding down highways of loneliness and potential death.”
Kirja loppuu kiinnostavasti, kuin kesken. Kirja on myös harvinaisen ohut. Auster sairasti keuhkosyöpää, kirjoittiko hän ohutta, jotta ehti valmiiksi? Oliko Austerilla lopulta kiire? Mikä on se ”final chapter”, joka kirjan lopussa alkaa? Kuolema?
