Henry David Thoreau: Kolme matkaa erämaahan (suom. Antti Immonen)
”Uudisraivaajahan on aina ollut matkailija ja jossain määrin maailmanmies, ja koska hänen tuntemansa etäisyydet ovat suurempia kuin kylillä asujien, on hänen tietämyksensäkin yleisempää ja kauaskantoisempaa.”
Kolme matkaa erämaahan on Henry David Thoreaun kirjoitettamien lehtiartikkelien/esseiden kokoelma, joka on ilmestynyt kirjana vuonna 1864. Thoreau teki 1800-luvun puolivälissä kolme retkeä Mainen erämaihin ja pohdiskelee kirjoituksissaan erityisesti ihmisen suhdetta luontoon. Kirja on aikansa tuote ja sisältää monia ongelmallisia sanavalintoja ja asenteita, mutta on silti jälleen kerran hieno, omakohtainen ja syvällinenkin näkökulma luontoon, sen kunnioittamiseen ja tuhoamiseen. Thoreaun tavasta arvostaa luontoa voi edelleen ammentaa ja oppia. Esimerkiksi järveä lähestytään ”suurin odotuksin kuin yliopistoa – sillä useinkaan elämämme virta ei vie meitä yhtä avariin maisemiin”.
Thoreau pohtii myös metsästämistä, erityisesti ”Jumalan hevosten” eli hirvien metsästystä ja kuinka metsästystapahtuma häneen vaikuttaa: ”Minusta tuntui jo silloin ja vielä monen viikon kuluttuakin, että tämä osa metsäkokemustani oli vaikuttanut minuun raaistavasti. Tämä muistutti minua siitä, että elämä pitäisi elää lempeästi ja kevyesti, kuin poimisi kukan.”
Thoreaussa on aina kiehtonut paitsi tämän luontoon liittyvät havainnot, myös ja erityisesti tämän tee-se-itse -ajattelu:
”Ainoastaan käytännöllisten kykyjen hallinta ja harjoittaminen ovat älyllisen kulttuurin ja itsenäisyyden varma ja nopea toteuttamiskeino.”
Jos odotat sitä hieman romanttista Thoreauta, tämä ei ole se Thoreau, johon kannattaa tarttua. Ota tämän sijaan silloin vaikkapa tämä.
