José Luís Peixoto: Tyhjä taivas (suom. Tarja Härkönen)
”…ehkä kärsimys vain viskataan väkijoukkoon, niin että enin osa putoaa yksien ja samojen niskaan ja vain vähän, jos lainkaan, muiden niskaan.”
Peixoton kirja Tyhjä taivas ei ole erityisen valoisa, mutta se on todella vaikuttava. Peixoton ihmisen osa on yksinäisyys ja yhteys jää toiveeksi. Peixoto on kirjoittanut myös kiinnostavan kirjan Saramago & José, itsestään ja José Saramagosta. Harmillista, että Peixotoa ei suomenneta.
Hieno Suna Önderin arvio Tyhjästä taivaasta täällä.
”Kävelen yksin ja minulla on teidät kaikki täällä. Minulla on teidät kaikki aina mukanani. Katson viimeistä auringonsädettä ennen kuin aurinko katoaa. Ajattelen: ihminen on päivä, ihminen on aurinko yhden päivän. Ja on vain pakko jatkaa matkaa.”
